Sanotaan että kaikkeen sopeutuu, mutta voiko tällaiseen väliaikaiseen elämään koskaan todella sopeutua vai pitäisikö lakata elämästä väliaikaista elämää? Sanotaan että koti siellä missä sydän on, mutta pitääkö tämä todella paikkansa? Minun sydämeni on mitä suurimmalta osaltaan juurikin täällä, täällä ovat kaikki rakkaani, mutta onko kotini täällä - siitä en ole varma... Joinakin päivinä tunnen oloni kotoisaksi, mutta silti ystäville ja tuttaville selittelen kotiamme - no tämä on tällainen ja se on siksi tällainen, että menetimme kaiken siinä hometalossa... Lopulta mietin mitä väliä sillä kaikella on - olenko vain niin turhamainen, että selittelen sitä että asumme ei niin kauniissa kerrostalossa, ei niin arvostetulla asuinalueella... mitäs sen on väliä jos kaikki rakkaani ovat täällä ja meillä ei ole mitään välitöntä hätää?!
Mutta silti siis toivon, että jonain päivänä voin antaa pois itkuista puolet ja että ahdas lieka heltiää... Onneksi tämän biisin voi tulkita niin monella tavalla. Tämä on ollut kappale,
jota olen kuunnellut niin monessa elämän mullistuksessa; avioerossa, syövän syövereissä kuin tässä hometalokiistassakin... jonain päivänä ahdas lieka heltiää...
Juha Tapio anna pois itkuista puolet
