odottavan aika on järkyttävän pitkä

Tavarantarkastuksen rapotti piti olla meillä jo tammikuun loppuun menneessä - siis viiiiimeistään - kuten tarkastaja totesi. Viikon olen yrittänyt saada herraa kiinni, kunnes tänään sain viestin, että ensi viikonlopulla voisi olla mahdollista saada raportti. No hyvä, että tiedetään - olen joka päivä kirmaillut kuin poro postilaatikolle ja päivittänyt sähköpostia puolentunnin välein (vaikka se päivittyy myös automaattisesti) odotuksen julmassa kurjimuksessa. Vielä siis viikko odotusta, jotta pääsemme miettimään mitä kaikki tarkoittaa.

Positiivisia asioitamahtui kuitenkin päivään, vakuutusyhtiö iloksemme kertoi, että oikeusturvavakuutus sentään mahdollisesti ja todennäköisesti on käytettävissämme. Toki päätös syntyy vasta sitten, kun vaadekirja saadaan lähettettyä (kunhan ensin saadaan raportti tavarantarkastuksesta) ja vaateeseen vastaus (kieltävä tai osittain kieltävä) - sitten saadaan lakimies hommiin... ja vakuutus - toivottavasti! Luulempa kuitenkin, että tässä revohkassa lakimiehenpalkkiot on aika pientä murhetta.

H on oppinut seisomaan tukea vasten - elämme siis varsin mielenkiintoisia aikoja :) Tasapainoa ei ole yhtään ja pystyyn päästyään kaatuu kuin keila - huuto sen mukainen. Omaan siis aika hyvät teleskooppi käsivarret ja silmät ovat kasvaneet selkääni ja takaraivooni - onhan minun huomioitava tämän neitosen liikkeet sekunnin tarkkuudella nykyään. Kuinka en muistanut että tämä vaihe on tällainen...

Päivät ovat pitkiä ja yöt huonosti nukkutuja - yökiskoni ovat homehtumassa jossain entisen kodin perukoilla ja sanottavammin ei kiinnosta NIITÄ juurikaan suuhun enää laittaa - joten leukaperäni ovat niin jumissa, että montakaan sanaa ei suustani ulos tule - tämä on höystettynä hyvällä kolmen päivän (jo menneellä) migreenillä. Meillä menee siis oikein mukavasti! :D

No leuka pystyy - ja kohti uusia haasteita... vaikka haluaisin kyllä näistä entisistä jo eroon. V käy kovaa kamppailua oman terveytensä kanssa - ottaa koville nuorella naisella ja välillä on hyvin avuton olo, kun ei osaa auttaa. Pitää vaan yrittää olla läsnä ja sammuttaa tulipaloja - siellä ja täällä - missä sitten ikinä roihahtaakin ja voin paljastaa, että roihunnut on! Kahden eri perheen (jota yhdistää kaksi murrosikäistä tyttöä) ajatusten yhteen saattaminen terveydenhuollosta, lasten kanssa ongelmien kohtaamisesta, omien tunteiden hillitsemisestä ja kaiken näiden yhdistämisestä - on haasteensa... Jonakin päivänä kaikki tämäkin varmasti naurattaa. Naurattaahan?

                                       (kuvassa H on noin viikon ikäinen)

tavarantarkastusta ja hermoilua

Tavarantarkastus on alkanut ja lähinnä minulle tuli entistenomistajien kommenteista mieleen seuraava sanonta: "Pikku vikoja - helppo korjata!" Tämä ei sinällään ole helpottanut ahdistustani, kun tunteet varmasta mahdollisuudesta kaupanpurkuun vaihtuu täydelliseen epätoivoon ja ajatukseen siitä, että talo jää meille kuitenkin kokonaan korjattavaksi ja minimaalisilla korvauksilla.

Tuntui suorastaan epätodelliselta listata lakimiehelle kaikkia tavaroita jotka ovat saastuneet ja jotka joudumme hävittämään, samoin kuin toimenpiteistä ja korjauksista jotka ollemme talossa tehneet ja paljonko niihin on rahaa mennyt... Pikku juttuja joista kertyy aika iso puro kun ne listaa alekkain.

Tavarantarkastuksessa on rakenteita purettu vielä lisää ja alla muutamia maistiaisia meidän terveestä ja puhtaasta talosta:

 Kattolevyn alta paljastunutta rakennetta, joka ei sinällään huono, mutta mielestäni varsin erikoinen ratkaisu... noin makuuhuoneen katoksi.

 Kupruilevat lattiamaalit alakerrassa, maalattu elo-syyskuun vaihteessa ja kuukausi maalauksen jälkeen alkoi kupruilu - seinä vierestä myös aivan märkä.

varastokatosta tullut vesi sisään alakerran lämpimään varastoon... sittemmin entisenomistajan toimesta peitetty villa levyillä...

Yläkerran homepaikka oli kuivunut, joka on sinällään ihan kiva juttu, mutta kun siinä kasvoi sädesieni, niin nyt kohdan kuivuttua on sieni tapansa mukaan ryhtynyt levittämään itiöitään otollisempii kasvualustoihin... jepulis jee! Sisäilmahan paranee vain!

tavarantarkastusta odotellessa

Joulu meni ja uusi vuosi alkoi. Kummallista se on kuinka ihminen voi tehdä juhlan minne tahansa, ja nauttia siitä. Vaikka valehtelisin jos sanoisin, että en yhtään kaivannut sitä kotia jonne olin suunnitellut elämämme ja kaikki tulevat tapahtumat sijoittuvan. Mutta näyttää se onnistuvan näinkin. Eihän juhlat ja tunnelma näytä olevan seinistä kiinni, pään sisässähän ne lopulta tapahtuvat ja tunnelma luodaan. Tänä vuonna saimmekin viettää kaksi joulua, kun isot neidit tulivat tapanina. Siskon tyttöni oli miehensä kanssa kaikki pyhät luonamme ja näin ollen pöydässä riitti porukkaa passattavaksi. H nautti yhdessä olosta silmin nähtävästi - kukaan ei höntyillyt minnekkään ja syliä oli tarjolla ja arkiset askareet eivät vienet kenenkään aikaa.

Huomenna alkaa tavarantarkastus vanhalla kodilla. (huomaan jo puhuttulevani taloa vanhaksi kodiksi) ehkäpä tämä on eräänlainen irtaantumisprosessi. Jännittää vietävästi mitä tuleman pitää... Kuinka entiset omistjat suhtautuvat ja millainen järkytys talon näkeminen on heille - kaikki tavarat pinoissa vähiten saastuneissa tiloissa ja eniten saastuneet tilat revitty auki.

Talosta löytyi viittä eri hometta THL:n mittauksissa, sädesieni ja mm. sellainen sieni joka on maksa ja munuaistoksinen - aiheuttaa mm. sikiö epämuodostumia. Onneksi olemme sieltä poissa. aktinomykeetti, aspergillus ochraceus, - synowii, - penicillioides, aureobasidium - ovat homeet / sienet jotka kodista löytyi. Aikalailla makea kattaus. Jospa tämä kuitenkin olisi niin painoarvoinen tulos ja löydös, että kaupanpurku olisi selvä. Hometta löytyi niin ala- kuin yläkerrastakin. Eilen sain kuulla kiinteistöalan ihmiseltä, että sädesienen löydyttyä jopa maat talon alta joudutaan vaihtamaan, jotta sieni ei kiipeä uudelleen - ihan samalle paikalle rakennettuun uudisrakennukseenkin. Tuntuu huimalta ja pelottavalta!

Jospa tämä alkanut vuosi olisi meille parempi ja suotuisampi. Tänään kuitenkin jo varovasti suuntaan katsetta tulevaan - menemme katsomaan yhtä asuntoa... liikaa ei saa innostua ja eikä haaveilla - selvitetään tämä ensin...