home joulu

Niin se joulu saapui tähän piskuiseen tupaammekin ja sujuikin oikein mukavasti, vaikka aattoiltana ruokapöytämme ääreen kertyi kahdeksan ihmistä syömään... no kuten aiemmin jo todettua - sopu sijaa antaa ja tunnelma on taattu. Oikeaa kuusta emme uskaltaneet tuoda tänä vuonna lainkaan sisälle, koska hyvin suurella todennäköisyydellä olisimme siitä oireilleet. Muovi kuusi on hyvä, ikivihreä ja ei karise - ainoastaan jouluntuoksu puuttuu.

Sen sijaan entisestä kodistamme toin vanhan pellavaisen, anopiltani saadun, pitsilaitaisen juhlapöytäliinan. Pesin liinan kahteenkertaan pesukoneessa 60 asteessa ja etikalla huuhtelin. Kuitenkin kävin niin että, aattona, joulupäivänä kuin tapaninakin mietin, että millehän olen tullut allergiseksi kun aina syödessä sain nokkosihottumaan kaulalle ja käsiin... kunnes sitten tajusin tuon pöytäliinan... Jännästi en ole sen pois heittämisen jälkeen ollut allerginen... Liina ei haissut homeelle, mutta jotain siihen selvästi jäi, koska oireet olivat niin yksiselitteiset. Harmittaa jälleen... olen niin kiintynyt noihin vanhoihin suvulta perittyihin aarteisiin.

Tässä kuitenkin joulusia tunnelmiamme!

Näiden siivittämänä parempaa vuotta 2016!

homehtuvista materiaaleista

Joulu alkaa lähestyä, mutta joulun tunnelmaa ei ole näkynyt vielä. Saimme sovittua lakimiesten kanssa yhteisen ajan, jolloin tulevat kaksin kappalein ihmettelemään ja kuvaamaan taloa. Kuvaamista riittää kyllä. Saammepa sitten asioita taas hieman eteenpäin, jospa sitten pääsisi laskeutumaan joulun tunnelmaan ja rauhaan.

Viime päivät ovat olleet melkoista yhteisöllisyyttä :). Meitä ovat monet auttaneet tämän prosessin aikana (ja varmasti joudumme monelle vielä avun pyyntöjä esittämään), nyt oli meidän vuoromme auttaa ystävä perhettä joka oli vähintäänkin pulassa. Oma asunto myyty, uusi ostettu ja täydellisessä rempassa, jonka piti valmistua sovittuun päivään muuttoon mennessä... No jännästi ei valmistunut. He ovatkin nyt oleilleet meillä, ensin yö kyläilemässä ja sittemmin päivät evakuoituneina. Eilen oli siivous päivä ja jopas hommat meni sukkelasti, kun kaksi naista ja kaksi alle kaksi vuotiasta tyttöä pisti tuulemaan...tunti ja hommat oli selvät! Jihuu! Melkein voisi alkaa moniavioisuuden kannattajaksi tuon kokemuksen perusteella... En tosin tiedä kuinka T siihen suhtautuisi. HIH!

Tänään siis ohjelmassa taas pikku-neitien kanssa puuhastelua ja jouluisten kakkujen tekoa. Jospa se joulun tunnelma pikkuhiljaa sieltä hiipisi - tuoksujen ja makujen mukana...

Olen kuitenkinmiettinyt taas viime päivinä sitä kuinka ihmiset yleensä ajattelevat, että vain puu tai villa homehtuu, mutta alla on taulukko, josta ilmenee, että kyllä se betonikin vaan homeen saan itseensä, aivan kuten meidän raporteista oli luettavissa - lattian betonissa kasvoi melkoiset määrät sädesientä.

Home Hell Home

Olemme tehneet hurjasti raskasta työtä, kun olemme kantaneet kaatopaikalle tavaroitamme home-kodista. Eräs ystäväni sanoi, tässä taannoin, että tulipalokin olisi armeliaampi kuin home-talo. Siinä menisi kaikki kerralla ja kaikkea tavaraa ei tarvitsisi käydä läpi hävittämistä varten. On totta, että ihmisillä - noin yleensä - on paljon sellaista tavaraa, mitä ei välttämättä muista edes omaavansa. Meillä ainakin monet tällaiset tavarat on juuri niitä tavaroita, joihin liittyy jotain muistoja. On laatikoihin pakattuja lasten piirrustuksia vuosien varrelta, koriste-esineitä jotka eivät ole olleet aktiivisesti käytössä tai esillä, mutta niihin liittyy jokin tapahtuma tai tilaisuus vaikkapa ulkomaanmatka jne. Sitten ainakin itselleni vaikeaksi asiaksi on muodostunut edesmenneen äitini tavarat, joista monet ovat joutuneet hävitykseen...

Oman lukunsa muodostaa lasten tavarat, tuntuu hurjalta, jopa hölmöltä, surra pehmo nalleja ja pupuja... ehkä suurimmaksi osaksi niitä pois heittäessä suree erityisesti tilanteen vääryyttä... Kun tilanteessa ei ole hipaustakaan oikeudenmukaisuutta.

Monenlaista neuvojaa on matkan varrella tullut tavattua ja monenlaista varmasti saamme vielä tavata. Itse olen kuitenkin suruissani siitä, että Hengitysyhdistys lakkautti asumisterveysasiantuntijoiden kenttätyön kokonaan tai lähes kokonaan, ilmeiseti vain puhelinpalvelu jäi. Hyvää sekin, mutta puhelimessa tällaiset asuntoasiat harvemmin ratkeaa... vaan paikanpäälle pitää saada riippumattomia asiantuntijoita käymään ja valitettavasti ihan kaikki rakennusalan ammattilaiset eivät ole asiantuntijoita, tässä asiassa. Meillekin tuli korjausehdotus entistenomistajien asiantuntijalta, että tiivistetään vain lattian ja seinänvälit niin homepöpöt eivät välipohjasta silloin pääse kulkeutumaan huoneilmaan... JEP! Hyvähän siellä on sädesienen ja aspergillus-lajikkeiden muhia... ja päästä taas ajanperästä huoneilmaan. Varsinkin kun kuulin eräältä asiantuntijalta, että viimeisempien tutkimusten mukaan 7/10 tiivistyskorjauksesta epäonnistuu. Kuinka kukaan voi tällaista edes ehdottaa, kun kyseessä on hyvin altistunut perhe ja allergiset ja sairastuneet lapset!?







pilapiirros Kalevassa 2013

kauan olen ollut hiljaa ja kunnollinen...tunnollinen

niin kaikki on helpompaa, ne ei tahdo mua - ne tahtoo Ingalsin Lauran, kiltisti kaikessa tottelemaan, mut vielä mä nousen ja maailmalle nauran... `Maija Villkumaa´ No rehellisyyden nimissä en usko, että nauran tämän prosessin jälkeenkään, mutta voima-lauluna toiminee aina silloin tällöin tässä prosessissa.

Olen kirjoittanut tätä blogia siitä hetkestä kun hieman aiemmin olimme muuttaneet ihanaan uuteen kotiimme, josta jouduimme poistumaan ilman varoitusaikaa vain muutaman vaatelaukun kanssa, koko viisi henkinen perheemme. Kaikkea ei ole tähänkään tullut tilitettyä, mutta nyt puolitoista vuotta kotiimme muutosta on tapahtunut seuraavaa:
- koti on asumiskiellossa terveystarkastajan toimesta
- olemme nyt toisessa vuokrakodissa evakon aikana.
- Olemme kahden vuoden aikana muuttanut kolme kertaa (pienimmäälä neidolla, joka nyt 1v 7 kk vanha on neljäs koti menossa)
- yksi lapsistamme on saanut mykoplasma-infektion ja homealtistuksen vuoksi diagnoosin CFS ja pysyvän lääkityksen
- yksi lapsistamme on leikattu kroonisen poskiontelotulehduksen vuoksi ja homeallegioita selvitellään
- koko omaisuutemme on menetetty (talon arvo 0 euroa ja irtaismistosta suurinosa kaatopaikalla)
- olen käyttänyt koko äitiyslomani / hoitovapaani tähän taisteluun, jonka päättymistä ei näy (mutta vapaani päättyy vuodenvaihteessa)
- olemme molemmat perheen aikuiset altistuneet sisäilman epäpuhtauksille (homeille) siten, että saamme välittömiä oireita homeisissa tiloissa
- olemme rampanneet asiantuntijoiden kanssa talolla ottamassa näytteitä ja tekemässä jos jonkinlaisia tutkimuksia
- olemme saaneet asiantuntijoilta lausunnon (tavarantarkastaja ja hengitysliiton asiantuntija) että talon korjauskustannuksen on lähemmäs 100000 euroa
- olemme tehneet asianajajamme kanssa monia sovintoehdotuksia talon myynneille ja rakentaneille ihmisille, tuloksetta
- olemme jaksaneet tukea toisiamme
- olemme saaneet ystäviltä mahtavaa tukea
-jne. jne.

Nyt on mielestäni aika aloittaakertomaan tarinaamme kaikille kiinnostuneille... ei ainoastaan lähimille ystäville, joten olkaa hyvä tervetuloa matkalle, johon toivon ettei kukaan joutuisi.

Kuva: Daniel De Nero, after effects