perjantai 13. tammikuuta 2017

Mistäs saisi kaivettua vihan esiin….


Sanotaan, että viha on eteenpäin vievä voima – ja tähän uskon sataprosenttisesti, siihen saakka kunnes viha ei muutu katkeruudeksi ja ala olla sen jälkeen taas voimia syövä voima. Perheessämme on menossa kriisi ja olen huomannut kuinka kaikki kriisin psykologiset läpikäyntivaiheet on tunnistettavissa, joskaan ei vielä lähelläkään sitä, että ne olisi läpi käyty.

Lamaannus – tunne ettet voi hengittää ja jos sittenkin voit hengittää – ainut asia mitä voit tehdä on tuijottaa tyhjyyteen, itkeä ja taas tuijottaa… Toki ei täällä ole lapsia tai niiden tarpeita laiminlyöty (kaikki on hengissä ja saaneet vatsaansa ruokaa, suht´ säännöllisesti, on peseydytty jne), mutta helppoa se ei ole ollut. Tänään kerroin toiselle isoista tytöistä, kuinka on tunne kuin joku istuisi rintakehän päällä – ahdistus on koko aikainen ja jatkuva.

Viha – odotan sitä tunnetta, se on pikku hiljaa nostamassa päätään. Tunnen sen läsnäolon jo hetkittäin – ja voi kuulkaa kuinka mahtavalta tuntuu, kun pystyy toimimaan!

Tässä on ollut koetuksella oikeudenmukaisuuden tunteet! Kun oikeus toteaa, että talossa on virheitä, jotka vastapuolen olisi pitänyt kokemuksensa ja osaamisensa mukaan huomata ja ymmärtää niiden vaikutus – kosteusvaurio - ja todetaan että se on laatuvirhe, niin miten voi olla mahdollista ettei vastapuoli joudu tiedonanto velvollisuuden nimissä vastuuseen… ja todetaan, että näitä virheitä on peitelty!

Tai että talon rakentaja / myyjä on antanut virheellistä tietoa talon rakenteista (vrt. rakennetapaseloste / todellisuus) -> ei vastuuta! Ei voi pieni ihminen ymmärtää!

Tämän lisäksi, tässä nykyisessä kodissamme tapahtui samaisena päivänä vesivahinko – huoltomies oli vaihtamassa patterin termostaattia ja vesi syöksyi kuin häränkurkusta lattialle… No varsin nopeasti tänne alkoi tulla huoltomiehiä, mutta n. puolituntia kesti ennen kuin vedet olivat poikki tai tässä tapauksessa paremminkin loppu, koska patterin vesikiertoa ei tässä 10. kerroksisessa talossa pysty sulkemaan (koska ei ole sulkua). Tällä  hetkellä lattia on revitty auki ja huone tyhjennetty kalusteista ja tavaroista. Laminaatin alla oli vanha muovimato ja huone haisee tällä hetkellä kuin vanha märkä koira… Epäilivät, että pääsisivät ensi viikon puolessa välissä tulemaan ja purkamaan… Tällöin tapahtui romahtaminen minun päässäni. Huoltofirman mies / työnjohtaja sai kuulla aika luokatonta tekstiä ja itkua – tuloksena miehet tulevat maanantaina.

Onneksi tänään on perjantai 13. päivä – viikko ei voi paljon paskemmaksi muuttua! Kiitos Antti Holma päivän naurusta: V-laulu! toimii…

 

tiistai 10. tammikuuta 2017


Tämä on pienen perheen pieni tarina, siitä kuinka unelmat musertuu.

vuonna 2014 odotamme perheeseen kolmatta lasta – ilta tähteä ja unelmoimme omakotitalosta. Unelmakodin löydämmekin ja elämää rytmittää vauva arki ja teinien urheilu. Vanhimmaisemme on juuri päässyt maastohiihdossa maajoukkue valmennukseen ja elämä näyttää olevan kaikin puolin mallillaan. Takana äidin saattohoito, ja monet muut esteet – jotka tuntuvat voitetuilta.

Talo ei lopulta ollutkaan sitä, miksi sitä luultiin ja meille hyväkuntoisena myytiin. Perhe alkaa sairastella ja vain viiden kuukauden asumisen jälkeen terveystarkastaja kehottaa poistumaan talosta, koska talomme on terveydelle vaarallinen. Pakkaamme mukaan vain välttämättömimmän; pari vaate kertaa, kukkarot ja kännykät. Muu saa jäädä, koska talosta on löytynyt hometta. Alkaa pitkä ja kallis tutkimusrumba, kaikkiaan talosta löytyy 18 eri hometta, alapohjan läpi nousee maakosteus, ulkoseinien välissä eristeissä on hometta ja kosteusvaurioiden jälkiä on peitelty. Talon neliöt poikkeavat yli 12% ilmoitetuista, eli on vähintäänkin niin paljon pienempi.

Vanhin lapsistamme sairastuu vakavasti – hän todennäköisesti syö lääkettä loppuelämänsä, jotta pystyy normaaliin arkeen osallistumaan. Jos lääkettä ei ole , hän nukahtaa istualleen, autonrattiin ja mihin vain. Maajoukkue saa jäädä – samoin varhaisesta lapsuudesta elänyt unelma… keskimmäisemme leikataan, koska poskionteloista löytyy polyyppeja – hyvin epätavallisia ikään nähden.

Väliaikaiskotiin riivitään huonekaluja sieltä ja täältä… entisen kodin irtaimistoa hävitetään, koska se on mm. sädesienen ja aspergillus homeiden saastuttamaa. Jos talolta yritetään tuoda jotain irtaimistoa kotiin, saa vanhimmainen lapsi hengenahdistuskohtauksen.

Aletaan neuvotella vastapuolen kanssa, sovittelussa käydään – tavoitteena kaupan purku. Sovintoa ei saada – mennään käräjille. Kaikkiaan neljä todistajaa kertoo remontin olevan käytännössä mahdoton tai ainakin epävarma, vastapuolella ollaan erimieltä.

Pienimmäisemme oireilee päiväkodin sisäilmalle, saaden tukehtumiskohtauksen kesken päiväunien.

Lopputuloksena 6% hinnanalennus ja toteamus, että tiivistämällä voidaan korjata. Näin sai päätöksen meidän talomme tarina, ainakin Kuopion käräjäoikeudessa… rakennusliikkeen omistava perhe voitti – tämän erän… Oikeus ei kuitenkaan toteutunut – täällä voi näköjään joutua täydellisen epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi – menettää terveyden, kodin, omaisuuden…
Meillä kuitenkin elämän tavoitteena oli vain saada turvallinen ja hyvä koti lapsillemme ja meille kodiksi, jossa olisimme saaneet asua eläkepäiviin asti. Juurruttaa perheemme paikkaan, jossa olisi ollut hyvä olla, tulla ja mennä...