paskaa asumista - kattona tähtitaivas

Kuten on aiemmin tullut kerrottua, olemme muuttaneet paljon, mutta nyt olemme asunnossa - jossa saamme asua rauhassa - kukaan ei aja meitä pois, eikä ole pakko muuttaa. Olen kuitenkin koko ajan haikaillut johonkin muuhun asumaan - johonkin kotiin... Mutta mikä on koti?

Monessa ajatustaulussa sanotaan, että koti on siellä missä sydämesi on - ja sama monilla eri kielillä. Tähän en usko pätkääkään! Koti on siellä missä ihmisen on hyvä olla. Minun sydämeni sykkii edelleen talollemme - vaikka siellä ei ole hyvä olla - enkä halua enää siellä asua - en luota siihen taloon! Olen sielussani taistellut vastaan tätä nykyistä asuntoamme - tämä ei ole se missä haluan asua! Tänään kuitenkin seisoin illalla parvekkeela ja huomasin, että tähtitaivas näkyy - toisin kuin pitkään aikaan asunnoistamme - kattona tähti taivas - ajattelin... ei se voi olla niin paskaa!

Parin päivän päästä alkaa sovittelu - toivo elää taas - jospa, ehkä, voi kun - asia ratkeaisi!

Olipa niin tai näin - aina on kattona tähti taivas! - ja siinä on toivo!

taas muuttoa viisaampana!

Pitkiä aikoja näkyy väliin mahtuvan - kun järjestelee elämäänsä ja ajatuksiansa - jää tännekin asioiden päivittäminen vähemmälle.

Kesäkin on tulla putkahtanut aivan yllättäen! Talollakin huoltotöissä ollessa sai ihastella kaunista puutarhaa - onneksi siellä voi käydessä oleskella - sisällä kun huono-olo ja kurkkukipu valtaa ihan lyhyenkin oleskelun jälkeen. V kävi olemassa pariminuuttia ja tuli kipeäksi ihan oikeasti - onneksi olo helpottuu ajastaan kun pääsee pois.

 

Olemme jälleen muuttaneet, nyt asunto on vanha tuttu koti - ajalta ennen asunto kierrettä - joten täällä saamme oleskella ihan rauhassa, omassa pesässä. Pesä on hieman pieni meille, mutta asiansa ajaa. Ja onhan tässä se ihana puoli, että pikkuhiljaa saa laittaa mieleisekseen - ei siis tarvitse vuokralla asustella. Olimme siis tehneet tästä asunnosta vuokrasopimuksen, ennen kun hometalo revohka paljastui, neljän pojan äidin kanssa, emmekä omien ongelmien keskellä halunneet millään heille aiheuttaa huolta murhetta. Nyt hän kuitenkin lähti lasten koulun vuoksi pois tästä niin mepä muutimme takaisin. Taloudellisesti hyvin järkevä ratkaisu.

Koti on aikalailla meidän oloinen - ja päivä päivältä enemmän sellaiseksi muuttuu... Nyt olen vain itse kovassa flunssassa - ja toivonkin että olo helpottaisi ja pääsisi viimeistelemään remonttia - makuuhuoneemme kun odottaa tapetointia edelleen - lasten huoneet ovat lähestulkoon valmiita.

Vastapuoli halusi aloittaa käräjäoikeuden sovittelun ja nyt olemme alkusyksyyn päivämäärän jo saaneet - sitä jaksaa jännästi kun on mitä odottaa. Toivon sydämestäni, että ratkaisu löytyy ja pääsemme pois käräjäoikeuden peikonalta - kun en usko lopulta kenenkään voittavan siinä sopassa. Meillä kun ei ole vaan muuta mahdollisuutta kun taistella. Talo on kuitenkin vienyt meiltä kaiken - talouden, terveyden ja melkein mielenterveydenkin välillä - vaikka kyllä pyrimme vetämään yhtäköyttä ja uskomaan tulevaan, jos ei muuten niin vuoronperään toisiamme kannustaen.

 

 H:n huoneeseen tein loistavia löytöjä hylätyistä huonekaluista - jopas on mielestäni varsin kauniit!

 

Vipinää mökissä on aina ja tunnelma kaikesta huolimatta korkealla - olen lopulta hyvin onnekas, meillä saa nauraa ja itkeäkin mikäli siltä tuntuu! Lopulta olen aika onnellinen (tai kuume höyryinen) <3

 

 

 

 

arkea ja arjettomuutta

Aurinko on paistanut niin kauniisti nyt muutaman päivän, ettei siitä voi olla tulematta hyvälle tuulelle - oikein havahduin - kevät on jo täällä! Vaikka väliin tulee takuuvarmasti vielä kylmiä ja räntäisiä päiviä, on selvää, että kevät voittaa kuitenkin. Näin haluan ajatella myös tässä taloasiassa.

Kevät näyttää kohdaltamme tarkoittavan myös sitä, että meillä muutetaan - edessä on kuukauden päästä taas se hermoja ja osaltaan myös kukkaron nyörejä kiristävä tapahtuma - joka näyttäytyy olevan nyt yhtä varmaa kuin muuttolintujen paluu... joka kevät! Tällä kertaa, oli pakko tarttua tilaisuuteen, jolla saamme tasapainotettua talouttamme ja näin ollen piti valita se vaihtoehto joka säästää meille joka kuukausi jonkin verran kuluissa. Onneksi asunnon koosta ei tarvitse tinkiä juurikaan, koska neliöt säilyvät lähes ennallaan ja saamme yhden huoneentapaisen jopa enemmän, joten tämä vuoden piina - kaksi teiniä, ja yhden taaperon tavarat samassa huoneessa (joka aivan täyteen ahdettu) helpottaa.

Vielä toivomme kovasti, että tapauksemme home-talo saisi, jonkinlaisen kunniallisen päätöksen! Kävimme tänään taas talolla ja pääsimme tekemään kevättä - irrottelemalla jäitä pihan ajoluiskasta - aika terapeuttista toimintaa!

Tässä yhtä aikaa minulta on kysytty monta kertaa kuinka, positiivisuus voi säilyä tässä prosessissa - ja jaksaako tätä? Minulla on siihen yksi hyvä keino - lokeroin asian päässäni siten, että home-talo on osa elämäämme - mutta se ei voi hallita elämäämme - on katsottava eteenpäin ja yritettävä löytää hyviä asioita! Taapperon kikatus, teinin kömpiminen syliin, pitkä ja iloinen aamiainen koko porukalla pyhien aikaan, jolloin kellään ei ole kiire ja välillä naurettiin vedet silmissä, puolison hellä kosketus ohimennen, perheen yhteinen leffa ilta, hyvät ystävät kylässä ja piiitkä ja maistuva illallinen tunteja kestävä keskustelu pöydän ympärillä jne jne... elämässä on paljon hyvää!

Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö ahdistus ja epätoivo välillä iskisi miljoonan voltin voimalla - iskee ja saa iskeäkin - mutta en anna sen hallita elämäni!

Paluu arkeen

On vierähtänyt pitkä tovi, siitä kun viimeksi tänne kirjoitin - sitä selittäköön se, että olen palannut hoitovapaalta työhön ja jotenkin on pitänyt laittaa aivot narikkaan koko talo projektin suhteen. Kun aikaa kuluu ja mitään näkyvää ei tapahdu, niin vaikea on jotenkin kirjoittakaan. Olen myös jotenkin lokeroinut tätä prosessia siten, että talo ja sen vaiheet elää omaa elämäänsä ja meidän on elettävä omaa elämäämme - talon ei saa antaa hallita tätä muuta elämää - jos aikoo säilyä terveiden kirjoissa, noin henkisesti.

Kuitenkin tässä välissä on tapahtunut sen verran, että käräjäoikeuteen on jätetty haaste ja nyt kaikki aikataulutus jne. on niin sanotusti suuremman kädessä - emme itse pysty siihen juurikaan vaikuttamaan - vaan otettava se mitä vastaan tulee. Tätä prosessia en olisi suonut tapahtuvan, mutta meille ei annettu vaihtoehtoja - kun on koko elämä kiinni siinä talossa (noin taloudellisesti) ei meillä ole muita vaihtoehtoja kuin taistella.

Olemme koko lumisen ajan joutuneet tekemään talolla huoltotöitä - lumi työt ovat olleen noin joka toinen päivä ilonamme, hetkittäin jopa joka päivä. Samoin lämmitykset pahimpina pakkaspäivinä ovat aiheuttaneet pään vaivaa, emme voi käyttää öljykattilaa, koska se valuttaa vedet lattialle, emmekä halua aiheuttaa enää lisää vaurioita (vaikka näitä vaurioita on aiheutunut sinne jo vuosien ajan) Sähkölämmityksen lasku olikin ihan vertaansa vailla - kun tammikussa paukutteli yli 20 asteenpakkasia kolmisen viikkoa. HRRRRR... Mutta niin vain mökissä pysyi lämmöt ja kukkaromme keveni entisestään huomattavasti.

V:n olotila on menossa parempaan suuntaan - huomattavasti tuntuu puhtaat tilat ja lääkitys tepsivän. I:lläkin on olo helpottanut syksyisen leikkauksen ja altistuksen välttämisen myötä - he molemmat ovat pääseet suksille nyt kevään aikana. Se lämmittää sydäntäni kovasti.

Nyt vain täytyy mitata aikaa, uskoa ja kärsivällisyyttä! Toivotaan että tämä prosessi saisi vielä jonakin päivänä arvoisensa ja onnellisen lopun.

Nyt ainakin olemme päässeet nauttimaan muutamista onnellista kevät päivistä, kun hiihtolomalla pääsimme käymään mökillä makkaranpaistossa :)