keskiviikko 30. joulukuuta 2015

home joulu

Niin se joulu saapui tähän piskuiseen tupaammekin ja sujuikin oikein mukavasti, vaikka aattoiltana ruokapöytämme ääreen kertyi kahdeksan ihmistä syömään... no kuten aiemmin jo todettua - sopu sijaa antaa ja tunnelma on taattu. Oikeaa kuusta emme uskaltaneet tuoda tänä vuonna lainkaan sisälle, koska hyvin suurella todennäköisyydellä olisimme siitä oireilleet. Muovi kuusi on hyvä, ikivihreä ja ei karise - ainoastaan jouluntuoksu puuttuu.

Sen sijaan entisestä kodistamme toin vanhan pellavaisen, anopiltani saadun, pitsilaitaisen juhlapöytäliinan. Pesin liinan kahteenkertaan pesukoneessa 60 asteessa ja etikalla huuhtelin. Kuitenkin kävin niin että, aattona, joulupäivänä kuin tapaninakin mietin, että millehän olen tullut allergiseksi kun aina syödessä sain nokkosihottumaan kaulalle ja käsiin... kunnes sitten tajusin tuon pöytäliinan... Jännästi en ole sen pois heittämisen jälkeen ollut allerginen... Liina ei haissut homeelle, mutta jotain siihen selvästi jäi, koska oireet olivat niin yksiselitteiset. Harmittaa jälleen... olen niin kiintynyt noihin vanhoihin suvulta perittyihin aarteisiin.

Tässä kuitenkin joulusia tunnelmiamme!

Näiden siivittämänä parempaa vuotta 2016!



torstai 17. joulukuuta 2015

homehtuvista materiaaleista

Joulu alkaa lähestyä, mutta joulun tunnelmaa ei ole näkynyt vielä. Saimme sovittua lakimiesten kanssa yhteisen ajan, jolloin tulevat kaksin kappalein ihmettelemään ja kuvaamaan taloa. Kuvaamista riittää kyllä. Saammepa sitten asioita taas hieman eteenpäin, jospa sitten pääsisi laskeutumaan joulun tunnelmaan ja rauhaan.

Viime päivät ovat olleet melkoista yhteisöllisyyttä :). Meitä ovat monet auttaneet tämän prosessin aikana (ja varmasti joudumme monelle vielä avun pyyntöjä esittämään), nyt oli meidän vuoromme auttaa ystävä perhettä joka oli vähintäänkin pulassa. Oma asunto myyty, uusi ostettu ja täydellisessä rempassa, jonka piti valmistua sovittuun päivään muuttoon mennessä... No jännästi ei valmistunut. He ovatkin nyt oleilleet meillä, ensin yö kyläilemässä ja sittemmin päivät evakuoituneina. Eilen oli siivous päivä ja jopas hommat meni sukkelasti, kun kaksi naista ja kaksi alle kaksi vuotiasta tyttöä pisti tuulemaan...tunti ja hommat oli selvät! Jihuu! Melkein voisi alkaa moniavioisuuden kannattajaksi tuon kokemuksen perusteella... En tosin tiedä kuinka T siihen suhtautuisi. HIH!

Tänään siis ohjelmassa taas pikku-neitien kanssa puuhastelua ja jouluisten kakkujen tekoa. Jospa se joulun tunnelma pikkuhiljaa sieltä hiipisi - tuoksujen ja makujen mukana...

Olen kuitenkinmiettinyt taas viime päivinä sitä kuinka ihmiset yleensä ajattelevat, että vain puu tai villa homehtuu, mutta alla on taulukko, josta ilmenee, että kyllä se betonikin vaan homeen saan itseensä, aivan kuten meidän raporteista oli luettavissa - lattian betonissa kasvoi melkoiset määrät sädesientä.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Home Hell Home

Olemme tehneet hurjasti raskasta työtä, kun olemme kantaneet kaatopaikalle tavaroitamme home-kodista. Eräs ystäväni sanoi, tässä taannoin, että tulipalokin olisi armeliaampi kuin home-talo. Siinä menisi kaikki kerralla ja kaikkea tavaraa ei tarvitsisi käydä läpi hävittämistä varten. On totta, että ihmisillä - noin yleensä - on paljon sellaista tavaraa, mitä ei välttämättä muista edes omaavansa. Meillä ainakin monet tällaiset tavarat on juuri niitä tavaroita, joihin liittyy jotain muistoja. On laatikoihin pakattuja lasten piirrustuksia vuosien varrelta, koriste-esineitä jotka eivät ole olleet aktiivisesti käytössä tai esillä, mutta niihin liittyy jokin tapahtuma tai tilaisuus vaikkapa ulkomaanmatka jne. Sitten ainakin itselleni vaikeaksi asiaksi on muodostunut edesmenneen äitini tavarat, joista monet ovat joutuneet hävitykseen...

Oman lukunsa muodostaa lasten tavarat, tuntuu hurjalta, jopa hölmöltä, surra pehmo nalleja ja pupuja... ehkä suurimmaksi osaksi niitä pois heittäessä suree erityisesti tilanteen vääryyttä... Kun tilanteessa ei ole hipaustakaan oikeudenmukaisuutta.

Monenlaista neuvojaa on matkan varrella tullut tavattua ja monenlaista varmasti saamme vielä tavata. Itse olen kuitenkin suruissani siitä, että Hengitysyhdistys lakkautti asumisterveysasiantuntijoiden kenttätyön kokonaan tai lähes kokonaan, ilmeiseti vain puhelinpalvelu jäi. Hyvää sekin, mutta puhelimessa tällaiset asuntoasiat harvemmin ratkeaa... vaan paikanpäälle pitää saada riippumattomia asiantuntijoita käymään ja valitettavasti ihan kaikki rakennusalan ammattilaiset eivät ole asiantuntijoita, tässä asiassa. Meillekin tuli korjausehdotus entistenomistajien asiantuntijalta, että tiivistetään vain lattian ja seinänvälit niin homepöpöt eivät välipohjasta silloin pääse kulkeutumaan huoneilmaan... JEP! Hyvähän siellä on sädesienen ja aspergillus-lajikkeiden muhia... ja päästä taas ajanperästä huoneilmaan. Varsinkin kun kuulin eräältä asiantuntijalta, että viimeisempien tutkimusten mukaan 7/10 tiivistyskorjauksesta epäonnistuu. Kuinka kukaan voi tällaista edes ehdottaa, kun kyseessä on hyvin altistunut perhe ja allergiset ja sairastuneet lapset!?







pilapiirros Kalevassa 2013

tiistai 8. joulukuuta 2015

kauan olen ollut hiljaa ja kunnollinen...tunnollinen

niin kaikki on helpompaa, ne ei tahdo mua - ne tahtoo Ingalsin Lauran, kiltisti kaikessa tottelemaan, mut vielä mä nousen ja maailmalle nauran... `Maija Villkumaa´ No rehellisyyden nimissä en usko, että nauran tämän prosessin jälkeenkään, mutta voima-lauluna toiminee aina silloin tällöin tässä prosessissa.

Olen kirjoittanut tätä blogia siitä hetkestä kun hieman aiemmin olimme muuttaneet ihanaan uuteen kotiimme, josta jouduimme poistumaan ilman varoitusaikaa vain muutaman vaatelaukun kanssa, koko viisi henkinen perheemme. Kaikkea ei ole tähänkään tullut tilitettyä, mutta nyt puolitoista vuotta kotiimme muutosta on tapahtunut seuraavaa:
- koti on asumiskiellossa terveystarkastajan toimesta
- olemme nyt toisessa vuokrakodissa evakon aikana.
- Olemme kahden vuoden aikana muuttanut kolme kertaa (pienimmäälä neidolla, joka nyt 1v 7 kk vanha on neljäs koti menossa)
- yksi lapsistamme on saanut mykoplasma-infektion ja homealtistuksen vuoksi diagnoosin CFS ja pysyvän lääkityksen
- yksi lapsistamme on leikattu kroonisen poskiontelotulehduksen vuoksi ja homeallegioita selvitellään
- koko omaisuutemme on menetetty (talon arvo 0 euroa ja irtaismistosta suurinosa kaatopaikalla)
- olen käyttänyt koko äitiyslomani / hoitovapaani tähän taisteluun, jonka päättymistä ei näy (mutta vapaani päättyy vuodenvaihteessa)
- olemme molemmat perheen aikuiset altistuneet sisäilman epäpuhtauksille (homeille) siten, että saamme välittömiä oireita homeisissa tiloissa
- olemme rampanneet asiantuntijoiden kanssa talolla ottamassa näytteitä ja tekemässä jos jonkinlaisia tutkimuksia
- olemme saaneet asiantuntijoilta lausunnon (tavarantarkastaja ja hengitysliiton asiantuntija) että talon korjauskustannuksen on lähemmäs 100000 euroa
- olemme tehneet asianajajamme kanssa monia sovintoehdotuksia talon myynneille ja rakentaneille ihmisille, tuloksetta
- olemme jaksaneet tukea toisiamme
- olemme saaneet ystäviltä mahtavaa tukea
-jne. jne.

Nyt on mielestäni aika aloittaakertomaan tarinaamme kaikille kiinnostuneille... ei ainoastaan lähimille ystäville, joten olkaa hyvä tervetuloa matkalle, johon toivon ettei kukaan joutuisi.

Kuva: Daniel De Nero, after effects

torstai 19. marraskuuta 2015

oikeutta... ehkä jonakin päivänä?

Tämä päivä on ollut taas niitä päiviä, jolloin uskoni ihmisten oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen, hyvyyteen on ollut koetuksella... raskas päivä... Uskoin viimeiseen asti, että talomme kanssa päästään sopimukseen ilman, että tarvitsisi aloittaa raskasta, kaikilta voimia, aikaa ja rahaa viepää prosessia, mutta ei. Vaikka talomme on homeessa, sen pinta-alat heittävät huomattavasti ilmoitetuista, piirustukset, todellisuus ja kuvisttelu - eivät millään tapaa kohtaa - siltikään tässä maassa ei tunnu olevan järjestelmää, joka voisi ratkaista nämä asiat ilman tuota (kirosanaksikin muodostunutta) näytelmää... jossa tuskin on lopullisia voittajia - toinen vaan häviää enemmän kuin toinen...

Onneksi lapset on ihania - pienimmäinen H, tänään minun istuessani lattialla "romahtaneena" itkien toi lempi lelunsa syliini ja tutin - tuon suuren lohduttajan asiassa kuin asiassa. Vanhimmaiseni V tuli kotiin huoli silmistä loistaen ja valoi uskoa, tulevaisuuteen, mieleeni. Keskimmäinen muru I-U, sanoi puhelimessa, että äiti vaikka kaikki menisi, olemmehan me yhdessä... ja he kaikki olivat niin oikeassa!

Puhelut rakkaimpien ystävien kanssa loi uskoa tulevaan ja tsemppasi taas taistelumieltä - korvaamattomia ovat he! Samoin uskoa jaksoi luoda se, että kaikesta huolimatta tänäänkin istuimme sohvalla, H nukkuessa, toistemme kainaloissa... Huomenna on uusi päivä!

tiistai 22. syyskuuta 2015

Toivoa KKO:sta

Pari viikkoa sitten saimme korkeimmasta oikeusta tiedon, että siellä oli tehty ennakkopäätös talon kosteusongelma-jutussa. Päätös oli meidän vinkkelistämme myönteinen ja helposti sovellettavissa meidän tapaukseemme, vanha talo, myyty hyvä kuntoisena jne. Nyt taas lakimiehet kirjoittavat kirjelmää vastapuolelle ja viimeisen kerran yritämme sovintoa. Jotenkin kovin kuluttavaa ja hämmentävää vaa istua ja odottaa näiden asioiden etenemistä. Toisaalta kun ei pidä hötkyillä jotta asiat tulee hyvin valmistelluiksi, mutta toisaalta pelottaa, että kun asiat aina vain viivästyvät niin niillä on tapana mutkistua. Ja tämä ei ole hyvä!

Onneksi verottaja muistaa kuitenkin perheemme ahdinkoa - lisäämällä sitä! Niin mätkyjen kuin veroprosentin kirstyksen muodossa... No kiristämme vyötä sitä mukaa. Niin ja onneksi on molemmilla meillä työkyky ja -halu. Ja onhan tuo raha kumma konsultti nostamaan työiloa minullekin tammikuussa kun omalta osaltani hoitovapaa loppuu ja T saa jäädä kotiin.

Taas muutamia kalusteita tuotu tehopuhdistuksen jälkeen vanhasta kodista ja olen ollut nyt kuukauden kipeänä - muut eivät oirehdi... odotan vielä tämän antibioottikuurin ja poskiontelotulehduksen loppumista ja päätän sitten lähtevätkö ko. kalusteet poltettaviin... En vaan niin millään haluaisi luopua noista vanhoista maalitehtaan tikkaista tai tuosta kauniista vanhasta puukaapista.

Tuli hyvin epätodellinen olo kun viimeisimpään kirjeeseen lakimiehelle listasimme menetettyjä tavaroita ja rahallisia menetyksiä... paljon tuli kirjattua, mutta paljon jäi varmasti poiskin... haikeat tunnelmat!

ja tästä pääsee katsomaan tuon kko:n päätöksen kokonaisuudessaan:
 
http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/precedent/1441351157214.html

perjantai 4. syyskuuta 2015

se hetki kun nuoren maailma alkaa murentua

Eletään syksyä kolme vuotta sitten, tyttäreni; ihana, kaunis, lupaava urheilija joka on maajoukkue valmennuksessa maastohiihdossa alkaa oirehtia eriskummallisesti, pyörrytystä, kuumeilua, voimattomuutta ja mitä eriskummallisimpia oireita. Asiaa hoidetaan levolla ja lopulta mennään lääkäriin - diagnoosi mykoplasma infektio. Ajatuksena vain se, että lääkeillähän tämä on hoidettavissa, ei hätää! Lääkettä syödään ja oireet aina vaan palaavat - apua pyydetään tutuilta ja tuntemattomilta lääkäreiltä, haetaan asiantuntijoita ja tutkitaan itse viimeisimpiä tutkimuksia aiheesta. Olo kohenee ja palataan kilpa laduille... kuukauden kulkee hyvin, kunnes oireet palaavat - verikokeet ja tulos murskaava, vasta-aineet nousseet pilviin ja lääkitys aloitetaan uudelleen. Tuloksena kuukausien antibiootti kuurit ja kortisonia väliin.

Elämä näyttää valoisammalta, urheilulukio kutsuu - väsymys ja oireet saavat taas vallan - verikokeet ja vasta-aineet huipussa - lääkekuurille! Kun lääkekuuri on ohi ei voimat enää palaudukkaan, väsymys ei helpota ja uni ei tuo virkeyttä. Homehtuneet koulun tilat pakottavat jättämään koulun ja palaamaan vanhempien luo... väsymys ei helpota. Treeni ei kulje ja muutama pyörtyminen lenkillä on todellisuutta... Olisiko taas mykoplasma, itkee tämä kaunis, ihana tyttäreni - ei ole, kertoo laboratorio kokeet... MIKÄ sitten? Haetaan syytä unesta ja pyydetään apua asiantuntija ystävältä... uni ei ole palauttavaa ja infektiot seuraavat toinen toistaan.

Ostamme talon, jossa pitäisi olla suojassa homeilta, mutta se  osoittautuukin pahimmaksi pesäksi, mitä kukaan voi ajatella, hometta joka paikassa ja kortisonikuurit on otettava apuun jotta edes neidon henki kulkee - urheilu on jäänyt, mutta kytö ladulle elää yhä. ja unelma, se unelma jonka neito ilmaisi kuusi vuotiaana - 10 km perinteisen olympia voitto - se silmissään neito aina ja joka päivä palavin silmin meni lenkille ja palasi ladulle, mutta ei enää tässä vaiheessa, vähään aikaan - tuo katala mykoplasma oli ottanut erävoiton.

Asiantuntija ystävä lähettää neurologialle tutkimuksiin ja tänään on diagnoosi taskussa, krooninen väsymysoireyhtymä, krooninen sairaus ja tuon katalan mykoplasman aiheuttama. Tästä sairaudesta on tehtävä ystävä, koska sen kanssa on opittava elämään - kukaan ei vielä tiedä onko ystävä elinikäinen vai kulkeeko se rinnalla vain tovin.

Urheilu ja unelma siihen on mennyttä - äidin sydän särkynyt - rakkaani on luopunut elämän palosta tässä suhteessa ja identiteetti ja unelma on löydettävä toisaalta - uudestaan.

neljän päivän päästä 18 vuotta - ei suotta - onneksi on paljon unelman kokoisia vuosia edessä!

maanantai 31. elokuuta 2015

taistoa taistoa

viime kirjoituksesta on aikaa jo vierähtänyt, mutta täydellinen väsymys iski alkukesästä kun tällä erää viimeisin muutto saatiin hoidettua. Kesä on mennytkin kirjeenvaihdossa talon entistenomistajien kanssa, tai oikeammin lakimiehet ovat kirjoitelleet toisilleen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että edes laihaa sopua ei ole tulossa - enemminkin lihava riita. Viimeisimmästä heiltä saadusta kirjeestä saimme lukea mm. kuinka vahingot ovat aiheutuneen meidän siellä ollessa, eli siis kolmen kuukauden aikana! Huoh! Olin suorastaan pöyristynyt tästä väiteestä. Onneksi kuitenkin meillä on ne kaikki tutkimusraportit, joiden kautta nämä väitteet oli helppo kumota. Kumoamiseen käytettiin mm. raportin mukaisia löydöksiä sekundaarivaiheenhomeista ja valokuvat osoittautuivat erinomaisiksi! Onneksi kaikki tuli kuvattua aikalailla pitkälle jo siinä vaiheessa, kun ensimmistä lattiamateriaalia irroitettiin. Joku viisaus on matkalla siis ollut.

Tänään olen viimeksi käyttänyt I:tä lääkärissä jatkuvat tukkaoisuuden vuoksi, I ei ole käynyt talolla pitkään aikaan ja en todellakaan tiedä johtuuko tukkoisuus allergioista vai niistä muutamista huonekaluista joita olemme puhdistuksen jälkeen talolta ottaneet mukaan. Toisaalta hän oirehtii myös toisessa kodissaan, joten ilmeisempi syy on muut allergiat. V on voinut suhteellisen hyvin, mutta perjantaina mennään kysille kuulemaan mahdollisen narkolepsian tutkimustulokset. Itse painin tällä hetkellä mahdottomassa nuhassa, ja on ärsyttävää kun ei ikinä osaa päästää mielestä sitä asiaa, että johtuuko ihan viruksesta vai näistä tavaroista. Krääks! kun en todellakaan haluaisi tulla ihmiseksi joka epäileen joka paikassa olevan hometta.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

uudessa väliaikaisessa kodissa


 

No niin, kaikki tavarat on saatu sisälle ja muutama päivä ihmetelty tavarakaaosta. Huomattavasti sitä helpottaa, kun saa pesukoneen jylläämään, ja tyhjät laatikot pois eteisen nurkasta. Tästä tulee varmasti hyvä väliaikainen koti! Nähtäväksi jää kuinka pitkäksi tämä visiitti oikein muodostuu - viimeistä homerapottia odotellaan, jotta sitten pääsee lakimies töihin ja laatimaan vaadekirjettä talon entisille omistajille.

Maisemat ovat upeat, ja tuntuu todella ihanalta aloittaa aamukahvin hörppiminen tämän ikkunan äärestä:















Muutenkaan en ole löytänyt paljon valittamista asunnosta, jos nyt ei oteta sitä huomioon, ettei tässä ole parveketta tai saunaa... Mutta ilman niitäkin tulee toimeen :)



Taulut eivät ole löytäneet vielä paikkaansa, mutta istunevat toistaiseksi hyvin tämän lipaston päällä.

Malttamattomana kuitenkin tulevaisuutta ja tulevia neuvotteluja jo odotan... alkaa tämä keskeneräisyyden sietäminen olla koetuksilla.



sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

uutta kotia kohti!?

Asioilla on tapana järjestyä, mutta en nuolaise ennen kuin tipahtaa. Sitten vasta huokaisen kun on nimet vuokrasopimuksessa. Mutta nyt näyttää hyvältä ja tuntuu helpommalta. Olemme löytäneet pari koti ehdokasta, ja toisesta ollaan sovittu, että se otetaan mikäli toinen ei ole vielä parempi. Vuokrakustannukset pysyy suunnilleen samoina kun tässäkin vuokrakodissa ja neliöt myös. Toinen vaihtoehto koti on aivan keskustassa ja se suurempi inkilänmäellä. Toinen kolmio, toinen neliö.

V haluaisi aivan keskustan sykkeeseen, mutta I on sitä mieltä että syrjemmässä olisi parempi lenkkeillä (toki luulen että taloyhtiössä oleva uima-allas hieman houkuttelee myös) :)

Minulle riittää nyt perussiisti ja toimiva koti, johon kunnolla mahdumme sisälle asumaan.

Meillä on tiistai iltaan asti aikaa päättää ja ilmoittaa kumman asunnon otamme (toista emmeole vielä nähneet muuten kuin kuvista). Täytyy sanoa, että on ihanaa ettei tarvitse mennä niihin joita meille ensimmäiseksi esiteltiin. Toinen homeessa ja toinen aivan tuhannen pieni! Olisi voinut kipinät lennellä, jos olisi jouduttu niin pienessä asumaan parikin vuotta.

Ihanan ystävä J laittoi suosituksen kuunnella Elastisen biisin eteen ja ylös... osu ja uppos! http://lyrics.fi/elastinen/eteen-ja-ylos

torstai 23. huhtikuuta 2015

Muuttoa ja sovintoesitystä

Huomenna on entisiltäomistajilta saamamme sovintotarjouksen eräpäivä... tarjouksesta ei sen enempää kuin, että se ei ole hyväksyttävissä. Sen sijaan saimme eilen varsinaisen pommin tietoomme, kun meille ilmoitettiin, että tämä vuokrakotimme on myyty ja meidän pitää muuttaa toukokuun loppuun... Hyvä asia asunnonomistajien puolesta, mutta paska juttu meille. Tämä päivä on mennytkin asuntoa etsiessä... ja kamalaa flunssaa potiessa. Kurkku on kuin raastinraudalla auki revitty ja lihakset kuin tiejyrän alle jääneet.

Pahasti näyttää siltä, että pääsemme muuttamaan kolmioon... neliöitä on todella vähän tarjolla ja nekin vähät mitä on, on niin kalliita, että meillä ei ole niihin millään varaa. No teemme sitten ahtamisen mailman ennätystä... eikös tiiviissä ole enemmän tunnelmaa?!

Eilen I sanoi puhelimessa, että elämä ei voi olla koko p-a-s-k-a-a, ja näin ollen tästä seuraa jotain hyvää ja pitää katsoa vaan positiivisia asioita - joten siitä yritän ottaa kopin! Jotain parempaa on varmasti luvassa - joskus!

maanantai 6. huhtikuuta 2015

odotusta ja toimettomuuden estämistä

raportti on siis saapunut ja paljon siinä edelleen oli aukkoja, vaikka toki hieman todellisempaan suuntaan oli menty. Kaksitoista eri hometta vilistelee sisätiloissa, lattioiden alla ja seinien välissä... vesijatkaa lattioissa nousuaan.

Hengitysyhdistyksen rakennusterveysasiantuntija kävi paikanpäällä tutkimassa taloa ja aloittaa vielä lisä tutkimuksia. Näytteet olleet edelleen riittämättömiä ja asioiden tutkinta jätetty hänen(kin) mielestään keskeneräiseksi. Mm. alakerran katosta löytyi aivan kädelle tutnuvaa märkää, vesi tullut ilmeisesti autokatoksen läpi ja muhii nyt kahden muovin välissä alapohjassa... tavarantarkastaja kyllä kohdan näki, mutta ei ryhtynyt sitä sen enempää tutkimaan. No purkutuomion sai alakerran katto...

Odotetaan kovasti savupiipun tarkastusraporttia... ollaan odotettu nyt kuukauden verran - MUR! Näin ollen kokonaiskustannukset ei ole vieläkään selvillä.

Aloitimme pyhinä tavaran roskiin heittämisen. Oli aikalailla tunteellinen hetki ja eniten kirpaisi tyttöjen tavaroiden puhdistus. Tuntuu kohtuuttomalta, että muistoja joutuu heittämään roskiin! Nyt selvittelyssä siisrtolavojen hinnat... kunhan sen saamme pihaan on talkooväki tervetullutta kantohommiin. Nyt teemme siten, että yläkerran osalta roskiin menevä tavara kerätään yhteen makuuhuoneeseen ja alakerran osalta yritetään siirtää vain säilytettävä tavara turvaan. Hankinta listalla seuraavaksi varmaankin kannellisia muovilaatikoita - joihin voi aarteita pakata.

Vuokrasopimusta evakkokodissa jatketaan. Tässä alkanee asuntonäytöt kun asunto on samalla myynnissä. Onneksi kuitenkin kesä tekee tuloaan ja päästään mökille karkuun. Jälleen on pyykkipäivät täällä edessä kun jotain kesävaatteita yritän pelastaa vielä käyttökuntoon... toivottavasti onnistuu, eikä ihottuma lehahda heti kun vatteen päällensä vetää, niin kuin on monesti käynyt. Myös muutamat rakkaimmat kengät yritän saada vielä käyttökelpoisiksi.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

voihan välipohja

Tänään aamulla sain alustavia tuloksia puhelimitse tavarantarkastajalta laboratorionäytteistä. Näytteitä otettiin useista eri paikoista mm. ulkoseinien villoista, lattian eristeistä jne. Tuloksena aikamoinen kattaus useita eri homeita mm. keittiön lattian alla villassa, wc:n lattian eristeissä, alakerran varastoseinässä mittavat vauriot jne. jne. Päälimmäisenä esiin nousi sädesieni ja kuulema lukuisa joukko muitakin homeita, eli vauriot tarkastajan mukaan selvät ja kiistattomat. Voi kumpa rakenne näytteet olisi otettu jo aiemmin, niin taas tämäkin turha odostusaika olisi voitu välttää. Mutta onneksiotettu nyt, eikä tyydytty puutteelliseen tutkimukseen ja raporttiin, jonka seurauksena vain alakerran pintoja olisi korjattu ja home olisi jäänyt taloon ja olisimme taas altistuneet uudelleen... Huh! Onneksi olimme sinnikkäitä ja ystävät ja tuttavat patistivat meitä siihen, vaikka välillä meinasi epätoivo iskeä.

Tarkastajan mukaan tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että wc:n lattia ja käytännössä kaikki ylekrran lattiat tulee purkaa, vaihtaa eristeet, ja rakentaa uudelleen homesaneerauksen jälkeen... yllättäen kustannukset tulevat nousemaan huomattavasti. Toivottavasti tämä nyt antaa potkua neuvotteluille - jotta oikeasti päsisimme normalisoimaan elämäämme mahdollisimman pikaisesti.

Ongelmia tämä aiheuttaa siinä, että kuvittelimme alkujaan yläkerran olevan puhdas, sinne siis siirsimme tavoitamme paljon - no nyt alkaa jotenkin tuntua siltä, että yläkerrassa onkin kaikki pahimmat vauriot. 

Tämä prosessi on vienyt voimat ihan tyystin... Mutta nyt alan uskoa että lopussa kiitos seisoo ja jonakin päivänä meillä on taas oma ja puhdas koti - jossa voimme turvallisesti asustella. Vaikka prosessi on vielä täysin kesken, antaa tämä uskoa tulevaan.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

isot asiat on isoja ja kun pienistäkin tulee isoja

Kohta on kulunut taas kaksi viikkoa siitä kun kodissamme tehtiin lisätutkimuksia ja otettiin materiaalinäytteitä. Tuloksia odotellaan edelleen, varmaankin ensi viikkoon asti. Tällä välin muutama uusi iso asia on tullut taas eteemme. V:n terveydellisiä syitä selvitetään edelleen ja nyt neurologit epäilevät narkolepsiaa - tästäkin tuloksia vaan odotellaan, toivottavasti saataisiin jo ensiviikolla nekin. Odottavan aika kun on niin kamalan pitkä. Toisaalta jos mitään selittävää syytä ei löydy, haluan että neidistä otetaan homevasta-aine määritykset... altistusta kun on niin ollut kotona kuin koulussakin. Tämä suurimpana painaa mieltä tällä hetkellä, mutta josko tähän joku selvyys jossakin vaiheessa saataisiin.

Olen tuonut kotoamme joitakin tekstiilejä (niitä rakkaimpia) tänne väistökotiin - kaikki on hyvin pesty ja puhdistettu. Kuitenkin ottaessani pääni alle sohvalle tyynyn, jossa tyynynpäälisenä oli ihanat silkkiset tyynyliinat - jotka olivat pesty koneessa pesuaineella ja vielä etikkavedellä, kuten meitä ohjeistettiin - sain nokkosihottuman kaulan ja kasvojen alueelle sekä käsiini - tyynyt lähtivät roskiin.

Viime viikolla kävimme I:n kanssa etsimässä hänen aarteitaan kodistamme - maalaustarvikkeita, mummon vanhoja koruja jne. samalla nappasimme mukaan myös pleikkarin, joka oli ollut ns. puhtaissa tiloissa ja suljetussa kassissa. Asensimme pleikkarin meidän makuuhuoneen telkkariin ja siitä riittikin iloa neidille loma viikolla, jonka olimme flunssassa... Flunssa oli jo alkanut ennen pleikkarin tuontia. Sain järkyttävän viisi päivää kestäneen migreenin / kovan päänsäryn, joka vain paheni vaikka särkylääkettä kului ja migreenilääkkeetkään eivät tahtoneet auttaa - kunnes tajusin eilen - PLEIKKARI - pakkasin vekottimen tiiviiseen muovipussiin ja toimitin pihalle. Kuinka ollakkaan, vuorokaudesa päänsärkyni helpotti. Samaan syssyyn sai lähteä mm. silityslauta, joka haisi aivan homeelle kun siivouskaapin aukaisin.

T oli loman aikana tuonut muutaman rakkaan lp-levynsä sisälle ja puhdistus oli jänyt ilmeisesti hieman vajavaiseksi - eilen V sanoi että äiti henkeä vähän ahdistaa ja kun aloimme neninemme asiaa selvittää paikantui haju ja ongelma levyihin... muovikuoret pois ja roskiin... pieniä asioita, muovikuoret lp-levyjen päällä... mutta niistä muodostuu kovin isoja asioita... no kuori maksaa n. 25 senttiä (ehkäpä, t:llä parempi tieto) kappale, mutta kun kuoria on 750 - niin kummasti alkaa tuntua...ja henkinen puoli tässäkin on kyseessä, hitot kuorista mutta tuntuu vaan niin pahalle! Pienistä asioista tulee isoja, silloin kun voimia alkaa olla vain vähän!

Tulevasta ei vieläkään mitään tietoa - odetaan vain... Kummallista tukea saa asintuntija kirjasta homehelvetti - jos kiinnostaa kannattaa selailla tai tarttua kirjaan ihan tosissaan... http://asumisterveysliitto.fi/media/Julkaisut/aste209.pdf 
sivulta yhdeksän (9) löytyy kirjasta tietoa.

tiistai 24. helmikuuta 2015

yllätys - yllätys!

Tavarantarkastus jatkui konkreettisesti eilen ja kotiimme saapui asiantuntijoita taas isolla joukolla. Valjastauduimme sinne T:n kanssa kumpikin, jotta haukansilminä ja korvina voisimme tarkkailla tutkimuksia.

Katolle kiipesi ja pannuhuoneeseen pesiytyi T:n kanssa hormeihin (niiden tarkastukseen) erikoistunut mies... tuloksena haljennut savupiippu, vääränlainen sisähormi, väärin hormiin yhdistetty öljykattila, irronneet eristeet, sisäänpäin taipuvat pellitykset ja kaiken lisäksi kaikki tämä ammattitaidottomasti asennettuna!

Minä tsuipailin sisätiloissa lattioiden ja seinien kimpussa. Tuloksena kylmiön seinistä löytynyttä mustunutta eristevillaa, yläkerran wc:n lattian välissä oleva villa, joka kastunut vessan vesivahingon yhteydessä, talomme alapuolen maaperän lämpötila oli sama kuin huoneeen lämpötila alakerrassa... vaikka juurikin sillä kohdalla oli jopa eristettä lattiassa - tämä nyt on sinällään mainio tapa edes auttaa kapillaarista vedennousua, jos lämpötilaa yhtään sisällä nostetaan ja voin sanoa, että +15 astetta ei kuulu meidän asumismukavuuden lämpötilaksi. Mutta talomme alla asuvat kastemadot voivat hyvin näin helmikuussakin :)

Home näytteitä otettiin lattian lattioiden villoista ja niiden analysointi vie pariviikkoa... edelleen jätin vienon toiveen - eli vaatimuksen painokkain kirjaimin, että myös alakerran korokelattioiden eristys täytyy selvittää - jos siellä on villaa tulee kaikki vaihtaa, koska villa on kastunutta. Tämä siis esimerkkinä esim. alakerran wc:n osalta, koska siitä tullut tuomio (joka on mielestäni täysin järjenvastainen), että kun ei ole pilaantuvia materiaaleja ei märkänä olevat rakenteet haittaa lainkaan... no jos siellä on villa välissä - on kyseessä pilaantuva materiaali! Voi kun joskus kaikki menisi siten, ettei tarvitsisi olla kovaan ääneen vaatimassa.

Mutta täytyy sanoa, että melkein olisi tehnyt mieli sanoa tutkijalle, että mitäs minä sanoin! - jätin kuitenkin sanomatta.

Eilen olin kaksi tuntia sisällä entisessä kodissamme ja seurauksena on kipeät keuhkoputket, kutiava ja punainen iho kaulalla, käsissä sekä kirvelevät ja vettä valuvat silmät... ei tunnu hyvältä, ei! Lisäksi illalla oli kova lihassärky ja vilunväristykset sitä luokkaa, kun kuumetta olisi ollut yli 38 astetta.

Mutta asia etenee ja lisäselvyyttä saadaan - toivottavasti joskus jotain tolkkuakin... seuraava välieteappi on kun maaliskuun puolessa välissä, jolloin tulee uusia hometutkimustuloksia.

perjantai 20. helmikuuta 2015

tarkastus jatkuu

Muutaman yön kyynehlinnän jälkeen on taas toimintaa ollut tällä viikolla. Tavarantarkastuksen reklamointi ilmeisesti kannatti, ainakin jollain tapaa ja tavarantarkastaja ilmoitti tehneensä muutaman virheen ja tarkastus jatkuu ensi viikolla. Silloin tutkitaan hormi, kylmiö ja alakerran lattiarakenteita. Kylpyhuoneiden osalta tutkimus onedelleen hieman epävarmaa, koska tarkastaja ei tiennyt voiko lattiarakenteita tutkia, koska niissä on vesikiertoiset lattialämmitykset. Hän kertoi, että jätti ne tutkimatta, koska kylppärit menisivät muutenkin remontiin... Tällöin meinasi hermot palaa - kuinka ikinä voisimme tehdä pintaremontin kylppäriin, jos emme tiedä mitä sen rakentesissa on! Samoin seinien kosteuden nousu ehkäisemisen tarpeellisuudesta jäimme hieman erimielisiksi.

Vielä talosta ei ole löytynyt montakaan paikkaa, jossa rakenne piirustukset ja todellisuus olisivat yhteneväisiä!

Kuin tilauksesta Kuopiossa on tänä viikonloppuna rakenna ja asu messut, jossa luennoitsijana on hengitysyhdistyksen sisäilmakorjaus asiantuntija Rokkonen. Olemme kuulleet hänestä tuttumme kautta pelkkää hyvää ja aiommekin marssia luennolle ja toivomme saavamme miehen hihasta kiinni. Hänen luento aiheensa on hometalon korjaaminen. http://www.kuopionnayttely.fi/

Tein ihanan ystäväni avustuksella aikajanan talon tapahtumista ostohetkestä tähän päivään, nyt tekstiä on kahdeksan sivua. Pitänee hävikki kustannuksiin kirjata myös se halpa punaviini jota kului kun kirjauksen runkoa hiottiin valmiiksi. (laskelmissa olen nyt päässyt n. 20 000 euroon, tämä ei koostu siis punaviinistä) Työ kannatti nyt on kaikki asiat (ainakin suurinosa) aikajalla ja ylhäällä. Onneksi kalentereihin oli laitettu kaikki tapahtumat ylös, niin ajankohtia ei tarvinnut arvailla.

perjantai 13. helmikuuta 2015

suuri pettymys!

Raportti saapui tänään illalla sähköpostiin... Olen täysin järkyttynyt! Korjaustarpeen hinnaksi oli arvioitu n. 33000 euroa... Mitähän tällä rahalla saa? Korjauskustannuksissa oli huomioitu mm. että alakerran lattiat tulee päällystää puhdistuksen ja tasoituksen jälkeen keraamisilla laatoilla (lattialämmitystä ei tosin saa asentaa) ja tämä tarkoittaa sitä, että koko alakerta on talviaikaan käytännössä asumattomissa, koska lattiat niin kylmät... emme kyllä ostaneet 100m2 puolilämmintä varastotilaa... toisekseen yläkerran käytävässä ei ole rakennevaurioita vaikka käytävän rakenteissa on THL:n mittauksissa todettu olevan sädesientä! Kolmannekseen ainoastaan huokoiset (haltex) kattolevyt tulee vaihtaa (homesieni kontaminaation vuoksi), mutta seinistä ei puhuta mitään - vaikka ovat sitä samaista levyä!!!

Miten tämä on mahdollista? Lisäksi vuotava savupiippu vaatii lisäselvityksiä - ei ole laskettu kustannuksiin muutoin kuin tutkimusten osalta! Samoin on jonkin vesiputken osalta - jota ei voi muka tutkia! Voi yhen kerran!

Maksamme itsemme kipeäksi (ja asuimme itsemme kipeäksi) talossa jossa ei terveysviranomaisten mukaan voi asua! Jossain saiheessa minulta loppuu voimat tämän kaiken kanssa!

perjantai 30. tammikuuta 2015

odottavan aika on järkyttävän pitkä

Tavarantarkastuksen rapotti piti olla meillä jo tammikuun loppuun menneessä - siis viiiiimeistään - kuten tarkastaja totesi. Viikon olen yrittänyt saada herraa kiinni, kunnes tänään sain viestin, että ensi viikonlopulla voisi olla mahdollista saada raportti. No hyvä, että tiedetään - olen joka päivä kirmaillut kuin poro postilaatikolle ja päivittänyt sähköpostia puolentunnin välein (vaikka se päivittyy myös automaattisesti) odotuksen julmassa kurjimuksessa. Vielä siis viikko odotusta, jotta pääsemme miettimään mitä kaikki tarkoittaa.

Positiivisia asioitamahtui kuitenkin päivään, vakuutusyhtiö iloksemme kertoi, että oikeusturvavakuutus sentään mahdollisesti ja todennäköisesti on käytettävissämme. Toki päätös syntyy vasta sitten, kun vaadekirja saadaan lähettettyä (kunhan ensin saadaan raportti tavarantarkastuksesta) ja vaateeseen vastaus (kieltävä tai osittain kieltävä) - sitten saadaan lakimies hommiin... ja vakuutus - toivottavasti! Luulempa kuitenkin, että tässä revohkassa lakimiehenpalkkiot on aika pientä murhetta.

H on oppinut seisomaan tukea vasten - elämme siis varsin mielenkiintoisia aikoja :) Tasapainoa ei ole yhtään ja pystyyn päästyään kaatuu kuin keila - huuto sen mukainen. Omaan siis aika hyvät teleskooppi käsivarret ja silmät ovat kasvaneet selkääni ja takaraivooni - onhan minun huomioitava tämän neitosen liikkeet sekunnin tarkkuudella nykyään. Kuinka en muistanut että tämä vaihe on tällainen...

Päivät ovat pitkiä ja yöt huonosti nukkutuja - yökiskoni ovat homehtumassa jossain entisen kodin perukoilla ja sanottavammin ei kiinnosta NIITÄ juurikaan suuhun enää laittaa - joten leukaperäni ovat niin jumissa, että montakaan sanaa ei suustani ulos tule - tämä on höystettynä hyvällä kolmen päivän (jo menneellä) migreenillä. Meillä menee siis oikein mukavasti! :D

No leuka pystyy - ja kohti uusia haasteita... vaikka haluaisin kyllä näistä entisistä jo eroon. V käy kovaa kamppailua oman terveytensä kanssa - ottaa koville nuorella naisella ja välillä on hyvin avuton olo, kun ei osaa auttaa. Pitää vaan yrittää olla läsnä ja sammuttaa tulipaloja - siellä ja täällä - missä sitten ikinä roihahtaakin ja voin paljastaa, että roihunnut on! Kahden eri perheen (jota yhdistää kaksi murrosikäistä tyttöä) ajatusten yhteen saattaminen terveydenhuollosta, lasten kanssa ongelmien kohtaamisesta, omien tunteiden hillitsemisestä ja kaiken näiden yhdistämisestä - on haasteensa... Jonakin päivänä kaikki tämäkin varmasti naurattaa. Naurattaahan?


                                       (kuvassa H on noin viikon ikäinen)


tiistai 13. tammikuuta 2015

tavarantarkastusta ja hermoilua

Tavarantarkastus on alkanut ja lähinnä minulle tuli entistenomistajien kommenteista mieleen seuraava sanonta: "Pikku vikoja - helppo korjata!" Tämä ei sinällään ole helpottanut ahdistustani, kun tunteet varmasta mahdollisuudesta kaupanpurkuun vaihtuu täydelliseen epätoivoon ja ajatukseen siitä, että talo jää meille kuitenkin kokonaan korjattavaksi ja minimaalisilla korvauksilla.

Tuntui suorastaan epätodelliselta listata lakimiehelle kaikkia tavaroita jotka ovat saastuneet ja jotka joudumme hävittämään, samoin kuin toimenpiteistä ja korjauksista jotka ollemme talossa tehneet ja paljonko niihin on rahaa mennyt... Pikku juttuja joista kertyy aika iso puro kun ne listaa alekkain.

Tavarantarkastuksessa on rakenteita purettu vielä lisää ja alla muutamia maistiaisia meidän terveestä ja puhtaasta talosta:
 Kattolevyn alta paljastunutta rakennetta, joka ei sinällään huono, mutta mielestäni varsin erikoinen ratkaisu... noin makuuhuoneen katoksi.

 Kupruilevat lattiamaalit alakerrassa, maalattu elo-syyskuun vaihteessa ja kuukausi maalauksen jälkeen alkoi kupruilu - seinä vierestä myös aivan märkä.

varastokatosta tullut vesi sisään alakerran lämpimään varastoon... sittemmin entisenomistajan toimesta peitetty villa levyillä...

Yläkerran homepaikka oli kuivunut, joka on sinällään ihan kiva juttu, mutta kun siinä kasvoi sädesieni, niin nyt kohdan kuivuttua on sieni tapansa mukaan ryhtynyt levittämään itiöitään otollisempii kasvualustoihin... jepulis jee! Sisäilmahan paranee vain!

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

tavarantarkastusta odotellessa

Joulu meni ja uusi vuosi alkoi. Kummallista se on kuinka ihminen voi tehdä juhlan minne tahansa, ja nauttia siitä. Vaikka valehtelisin jos sanoisin, että en yhtään kaivannut sitä kotia jonne olin suunnitellut elämämme ja kaikki tulevat tapahtumat sijoittuvan. Mutta näyttää se onnistuvan näinkin. Eihän juhlat ja tunnelma näytä olevan seinistä kiinni, pään sisässähän ne lopulta tapahtuvat ja tunnelma luodaan. Tänä vuonna saimmekin viettää kaksi joulua, kun isot neidit tulivat tapanina. Siskon tyttöni oli miehensä kanssa kaikki pyhät luonamme ja näin ollen pöydässä riitti porukkaa passattavaksi. H nautti yhdessä olosta silmin nähtävästi - kukaan ei höntyillyt minnekkään ja syliä oli tarjolla ja arkiset askareet eivät vienet kenenkään aikaa.

Huomenna alkaa tavarantarkastus vanhalla kodilla. (huomaan jo puhuttulevani taloa vanhaksi kodiksi) ehkäpä tämä on eräänlainen irtaantumisprosessi. Jännittää vietävästi mitä tuleman pitää... Kuinka entiset omistjat suhtautuvat ja millainen järkytys talon näkeminen on heille - kaikki tavarat pinoissa vähiten saastuneissa tiloissa ja eniten saastuneet tilat revitty auki.

Talosta löytyi viittä eri hometta THL:n mittauksissa, sädesieni ja mm. sellainen sieni joka on maksa ja munuaistoksinen - aiheuttaa mm. sikiö epämuodostumia. Onneksi olemme sieltä poissa. aktinomykeetti, aspergillus ochraceus, - synowii, - penicillioides, aureobasidium - ovat homeet / sienet jotka kodista löytyi. Aikalailla makea kattaus. Jospa tämä kuitenkin olisi niin painoarvoinen tulos ja löydös, että kaupanpurku olisi selvä. Hometta löytyi niin ala- kuin yläkerrastakin. Eilen sain kuulla kiinteistöalan ihmiseltä, että sädesienen löydyttyä jopa maat talon alta joudutaan vaihtamaan, jotta sieni ei kiipeä uudelleen - ihan samalle paikalle rakennettuun uudisrakennukseenkin. Tuntuu huimalta ja pelottavalta!

Jospa tämä alkanut vuosi olisi meille parempi ja suotuisampi. Tänään kuitenkin jo varovasti suuntaan katsetta tulevaan - menemme katsomaan yhtä asuntoa... liikaa ei saa innostua ja eikä haaveilla - selvitetään tämä ensin...