sopeutumista ja selvityksiä

No näin... nyt sitä majaillaan vuokrakodissa. Kodissa johon muuttaessa tunsin lähinnä suurta ahdistusta. Koskaan oloni uuteen kotiin tullessa ei ole tuntunut näin vieraalta, tämä ei ole kotini - oli päällimäinen tunne. Asuntohan on kaunis, siisti ja toimiva. Jokaiselle löytyi oma soppi ja nämä vähät mukaanotetut kalusteet sujahtivat tänne, aivan kun ne olisi tänne hankittu. Mutta silti... Kävin Ikeassa ostosilla, kun tekstiilejä piti uusia - sohvatyynyjä, verhoja ja vuodevaatteita. Minä shoppailun ammattilainen en saanut mitään kiksejä tästä reissusta, päässäni vain pyöri, että miksi minä joudun tähän toimeen -eihän tämän pitänyt näin mennä.

Viikonloppuna jännitteitä nosti entisen omistajan yhteydenotto, jossa ilmoittivat, että haluavat käydä entisessä kodissa asiantuntijansa kanssa. Onneksi tavarantarkistaja oli käynyt torstaina ja ottanut tilanteen haltuun siten, että pystyimme sanomaan heille, ettei sinne menenminen ole oikein hyvä ajatus - varsinkin kun saimme kuulla heidän vähätelleen vaurioita ja kiistäneet että kun remonttia aloitettu, on vaikea määritellä mistä he enää ovat vastuussa. No remonttiahan emme juurikaan tehneet, ellei maalausta sellaiseksi katsota. Muuten poistimme vain ne lattiamateriaalit, jotka tulikin poistaa. Tästäkö se vääntö asian tiimoilta alkaa. Tavarantarkastus alkaa ensivuoden puolella, joten olisi kai aika laskeutua joulurauhaan... Kyntteliköt ym. toin viikonloppuna jo tänne, mutta jotenkin ne eivät vaan löytäneet paikkaansa. Ehkäpä tämä tästä!

Hurjalta tuntuu ja tuleva pelottaa... tässä kuitenkin maistiainen tästä kodistamme, h:n huone

tunturiterapiaa ja asioiden järjestelyjä

Maanantaina kotimme joutui asumiskieltoon ja siitä alkoikin melkoinen rumba. Vuokrakotia ryhdyimme etsimään oikein urakalla ja sellainen löytyikin. kiitos ihanalle ystävälle ja välittäjälle Pirjo-Leenalle! Asuinpaikaksemme muuttuu siis ensiviikolla saaristokaupunki - siellä ei olekaan vielä tullut asuttua.

Vaikka tämä asumisjärjestely on nyt ratkaistu, ei asuntoasiamme ole mitenkään vielä selvä. Tästä oikeastaan vääntö vasta alkaa, kun pitää saada selvyys siihen kuinka toimimme kotimme kanssa... saadaanko kauppapurettua, millä ehdoilla ja kuinka taloudellisesti tullaan ottamaan takkiin. Hirvittää suorastaa.

Samalla harmittaa melkoisesti se, että menetämme aikalailla irtainta omaisuutta sen saastumisen takia. mm. alakerran sohvakalusto on todennäköisesti mennyttä. Tähän saamme lisävalaistusta kunhan ensi tiistaina THL käy ottamassa mikrobinäytteet. Onneksi on olemassa tällaisia palveluja.

Tunturiterapia Levillä loppuu huomenna ja täytyy sanoa, ettei kovinkaan innosta palata kotiin ja keskelle muuttorumbaa. Muuttaa kun ei pitänyt seuraavaan kymmeneen vuoteen.

T on hoidellut asioita menidän neitien olleessa täällä lapin ihmemaassa ja kunniakkaasti on sitä tehnytkin. Aamulla vaan tuntui todella kurjalta kun sain viestin jossa kertoi olon olevan hirveä... nyt vasta täällä on jotenkin tajunnut kuinka paha olo kotona oli. Henkeä ahdisti ja kurkku oli kipeä - koko ajan. Kumpa tämä kaikki loppuisi pian ja asiat saataisiin päätökseen ilman riitoja, sovinnossa ja ilman suuria taloudellisia tai ajallisia tappioita.

seinistä ja harmistuksesta

Seinien tilanne ei ollut ihan niin paha kun alkuun pelättiin. Ei suorastaan märkiä, mutta kuiviksikaan en uskalla sanoa ennen kuin suhteellisen kosteuden laskelmat ja kastepisteet suhteessa lämpötilaan on laskettu.

Eilisen tunnelmat olivat vähintäänkin myrtyneet. En muista koska olisin ollut niin pahantuulinen. Onneksi V tuli kotiin ja saimme käydä rauhassa saunomassa ihan kahdestaan. Kuinka tuuo supisuomalainen paikka puhdistaakin mieltä. Siellä myös tajusin tunteeni ja osasin kiukuttelun ja raivoamisen sijaan pukea ne sanoiksi. Tunne on siis sellainen kun perseelleen menneen parisuhteen jälkeen. Ensin ihastuminen, rakastuminen ja sitten ne kaikki pettymyksen tunteet - ja tällä kertaa tätä taloa kohtaan... sekoittuupa siihen vihankin tunteet.

Huoh! voimat on vähissä, mutta tänään on positiivisempi päivä. Päivä ihanan ystävän kanssa - jospa ajatusten tuulettaminen viikonlopun alla toisi tasaisemman viikonlopun!

sumuinen aamu

Eilen illalla tuli yksi onnenpotku, kun saimme öljylämmityksen jälleen päälle. Saamme kotiimme yhtä aikaa lämmintä vettä ja lämpöä pattereihin. Jopas helpottaa kummasti, kun ei tarvitse suunnitella esim. suihkuun menoa vähintään kolmea tuntia aikaisemmin tai jännittää tuleeko yöllä pakkanen, että kumman valitsee aamuksi lämpimän talon vai suihkussa käynnin.

Illalla purimme alakerrasta paikalleen rakennettuja puisia vanhoja kaappeja... yllätys yllätys - niiden takalevyt oli märät!

No tästä uuteen päivään, joka on alkanut jotenkin sumuisissa ja odottavissa tunnelmissa, nimittäin tänään tutkitaan seiniä! Porataan reikiä ja mittaillaan kosteutta. Tämä päivä tulee ratkaisemaan paljon talomme ja olomme täällä suhteen. Aika ristiriitaiset on fiilikset. Tuloksista enemmän illalla...

voihan vermikuliitti ja kaikki muut iitit!

Muutamia otoksia tuosta alakertamme karuudesta. Hieman alkaa hirvittää voiko täällä asua! Onneksi huomenna tulee jälleen asiantuntija paikalle, joka varmasti osaa kertoa lisää. Isäni uhkasi tehdä lastensuojeluilmoituksen jos emme pääse muuttamaan jonnekin muualle. :O! Mutta ennen kun ei voi muuttaa, ennen kuin joku on sanonut ja lausunut että tämä ei ole turvallinen.

 Kynnyksen vierestä, laminaatin alta löytynyttä kasvustoa.

 Lattian alta piikkauksen jälkeen löytynyttä rakennusjätettä ja ns. roskavalu.

Kynnyksen irroituksen jälkeen löytynyttä...

No saimme tälle projektille valvojan. Rauhallinen ja asiantuntevan oloinen mies, jolla ei onneksi tunteet sekoitu tähän prosessiin. Hän kylmästi totesi, että taitaa käydä niin, että kaikki lattiat poistetaan ja rakennetaan talo alhaaltapäin uudelleen... Tämä ratkeaa paljolti siinä, on huomisissa mittauksissa todettavissa, että seinätkin ovat homeessa / mätiä.

Kun vastassa tässä prosessissa on entiset omistajat ja he ovat rakennusalan ammattilaisia, niin on huomannut, että välillä törmää ns. jääviyskysymyksiin, kun pyytää asiantuntijoilta apua tai neuvoja. Ilmoittavat olevansa jäävejä, kun kuulevat kenen entinen talo on kyseessä. No onneksi asiantuntijoita on riittänyt meidänkin puolelle ja hyviä ovat hekin. Kuitenkaan ei voi olla ajattelematta, kuinka tämä hyvä veli verkosto toimii edelleenkin tässä maassa ja kaupungissa.

Kaiken kruununa tähän alkuviikkoon saimme tietää että piippua (siis lämmityskattilan hormia, josta vettä valunut) ei voi korjata siten kun alkuun asiantuntijat ajattelivat. Piipussa on sellainen eriste, että se pitää vaihtaa kokonaan uuteen. Ei sentään muurata uusiksi vaan se sisäpiippu. Eristeenä sellaista materiaalia, että syövyttää rikkipitoisena myös terästä. HIP HIP HURRAA!Voihan Vermikuliitti sanon minä.

No tänään tulee toivottavasti öljyä - jotta saamme talon edes lämpimäksi - tai siis yhtäaikaa lämmintä pattereihin ja lämmintä vettä... viikon verran näiden välillä on vuoroteltu.

koko karuus - tai osa ainakin

Eilen sitten päästiin todenteolla purkamaan ja katsastamaan tilannetta myös laminaattien alta. Tulos oli musertava! Hometta jos jonkinlaista ja märkää... Kaiken kruununa poraus ja piikkaus lattiaan osoitti, että meillä ei ole mitään eristettä lattiassa maan ja betonin välissä. Sieltä kaivelin pohja hiekkoja näytteeksi ja laitoin uuniin punnituksen jälkeen kuivamaan, jotta nähtäisiin suhteellinen kosteuden määrä.

Nyt remontissa on tuumaustauko. Alipaineistuslaitteet vaan hurisevat ja tuovat aika erikoista tunnelmaa kotiimme. Kukaan ei tiedä kuinka kannattaisi jatkaa. Ihana kirvesmiehemme A sanoi, että nyt tarvitaan viisaita ihmisiä koolle... No niitäpä yritän saada haalittua sitten maanantai aamusta alkaen. Se kuinka moinen onnistuu on aivan oma luku sinänsä.

Se me sentään tiedetään, että sitä lattia lämmitystä emme saa mistä suuresti jo innostuin. Turha on maaperää lämmittää ja aiheuttaa vaan enemmän kosteuden nousua rakenteisiin. Joka tapauksessa  maakosteuden nousu on niin voimakasta, että juurikaan mitään lattiapinnoistetta ei voi laittaa... puristelaatta kyllä, mutta jo on ruma ja kylmä!

Tällä hetkellä tuntuu, että on melkein vaipumassa epätoivoon. Eilen tuli jo lohduton itku. Kun on laittanut kaiken kiinni taloon, josta haluaisi / halusi kodin tehdä itselle ja lapsille, ei tallainen puukonisku selkään tunnu edes kohtuulliselta.

Onneksi meillä on ihania asiantuntijoita ympärillä, jotka ovat auttaneet tähän asti, sekä ystäviä jotka jaksavat tsempata. Nyt vain alkaa olla sellainen vaihe, että ei tiedä kehtaako puhuakaan tästä kaikesta. Aina välillä tulee sellainen tunne, että olisiko meidän pitänyt ostaessa tietää ja ymmärtää, olimmeko niin tyhmiä ja sinisilmäisiä, että emme tajunneet jne. Itse haluan edelleen luottaa ihmisiin ja asiantuntijoihin, joihin luotimme kun talon ostimme. Tämän vuoksi en haluaisi myöskään vaipua itse syytöksiin...

Kuitenkin pelkään terveytemme ja taloutemme puolesta tässä revohkassa.

kun muovimatto muuttuu kokolattiamatoksi?!

Tänään saatiin alipaineistuslaitteet ja kuinka ollakkaan innolla hyökkäsimme alakerran kimppuun. Pieniä ongelmia vaan toi se, että neiti V ei ollutkaan kotona ja nuori neiti H päätti nukkua koko iltapäivän ja illan aikana vain puoli tuntia...

Ensin pakkauduin minä alakertaan, ensimmäisen kerran jo aamupäivällä kantaessani sinne remontti reiskan autokatokseemme tuomat tavarat. Alipaineistut laitteet ym. Osasin muuten hienosti tehdä ikkunanpoiston ja tiivistyksen alipaineistusta varten :D ! Sitten tositoimiin, suojaimet päälle ja menoksi - tuloksena monta katkennutta kynttä, hiki, selkäsärky ja ihmeellinen päänsärky, tämä kaikki tunnin punnerruksen ja aika jäätävän tiukassa olleen maton irroituksen jälkeen. Matto olisi voinut olla tiukemmassakin, mutta kyllä silti sitä aika hevi repiä... kun minun oloni petti siirtyi puikkoihin T. Ja vot - matto on vihdoin irti, samoin kaikki levyt seinistä ja katosta... näky on järkyttävä. Onneksi mitään pesäkkeitä ei löytynyt.

Mutta lattia näyttää nyt siltä kuin muovimaton sijalla olisi kokolattiamatto ja käteni ovat niin hyytelöä, että ei meinannut H:n puurolusikka nousta... Nyt saunaan ja pienin unille! Kyllä tämä tästä!

ei ole todellista!!!

Eilen oli aikalailla vauhdikas päivä. Aamulla ensin neiti V soittaa kysistä, että on siellä tikattavana, kun oli harjoituksissa kompuroinut oikein kunnolla. No minä luulin ensin hänen sanoessaan olevansa kysillä, että on taas hypännyt väärään bussiin ja tarvitsee autokyytiä - no näin ei ollut. Onnellisesti saatiin neito kotiin ja ehjäksi parsittuna.

Sittemmin vävykokelas tuli irroittelemaan lamppuja ja pistorasioita, jonka seurauksena jouduttiin katkaisemaan sähköjä. No oikea sulake löytyi vasta viimeisten joukossa, mutta homma onnistui ihan hyvin. Kuitenkin sillä seurauksella, että tämän jälkeen meille ei ole tullut lämmintä vettä, eikä näyttäisi öljypoltinkaan pyörivän. Siellä lämmönjakohuoneessa sitten ihmetellään niitä nippeleitä ja nappeleita - ei löydy vikaa meidän aivoilla, älyllä...

No pääsen soittamaan taas mukavat putkimihet paikalle, kun ne muutenkin joutuisin kutsumaan, koska loppuviikolla alkavan vesivanhikokorjauksen tieltä pitää irroittaa patteri ja asentaa kuivatuksessa olleeseen vessaan wc istuin paikalleen, jotta edes toinen vessamme toimisi. Hip! kukapa tässä kaikessa töihin edes ehtisi, mutta tietyt ns. perusmukavuudet kotona olisi kyllä kivat!

Onneksi pääsen huomenna / ylihuomenna purkamaan lattiamattoa, johon voi turhautumisen ja agressiot purkaa - tuleehan siinä myös lämmin, jos mökki ei muuten lämpene.