sunnuntai 30. marraskuuta 2014

sopeutumista ja selvityksiä

No näin... nyt sitä majaillaan vuokrakodissa. Kodissa johon muuttaessa tunsin lähinnä suurta ahdistusta. Koskaan oloni uuteen kotiin tullessa ei ole tuntunut näin vieraalta, tämä ei ole kotini - oli päällimäinen tunne. Asuntohan on kaunis, siisti ja toimiva. Jokaiselle löytyi oma soppi ja nämä vähät mukaanotetut kalusteet sujahtivat tänne, aivan kun ne olisi tänne hankittu. Mutta silti... Kävin Ikeassa ostosilla, kun tekstiilejä piti uusia - sohvatyynyjä, verhoja ja vuodevaatteita. Minä shoppailun ammattilainen en saanut mitään kiksejä tästä reissusta, päässäni vain pyöri, että miksi minä joudun tähän toimeen -eihän tämän pitänyt näin mennä.

Viikonloppuna jännitteitä nosti entisen omistajan yhteydenotto, jossa ilmoittivat, että haluavat käydä entisessä kodissa asiantuntijansa kanssa. Onneksi tavarantarkistaja oli käynyt torstaina ja ottanut tilanteen haltuun siten, että pystyimme sanomaan heille, ettei sinne menenminen ole oikein hyvä ajatus - varsinkin kun saimme kuulla heidän vähätelleen vaurioita ja kiistäneet että kun remonttia aloitettu, on vaikea määritellä mistä he enää ovat vastuussa. No remonttiahan emme juurikaan tehneet, ellei maalausta sellaiseksi katsota. Muuten poistimme vain ne lattiamateriaalit, jotka tulikin poistaa. Tästäkö se vääntö asian tiimoilta alkaa. Tavarantarkastus alkaa ensivuoden puolella, joten olisi kai aika laskeutua joulurauhaan... Kyntteliköt ym. toin viikonloppuna jo tänne, mutta jotenkin ne eivät vaan löytäneet paikkaansa. Ehkäpä tämä tästä!

Hurjalta tuntuu ja tuleva pelottaa... tässä kuitenkin maistiainen tästä kodistamme, h:n huone

perjantai 21. marraskuuta 2014

tunturiterapiaa ja asioiden järjestelyjä

Maanantaina kotimme joutui asumiskieltoon ja siitä alkoikin melkoinen rumba. Vuokrakotia ryhdyimme etsimään oikein urakalla ja sellainen löytyikin. kiitos ihanalle ystävälle ja välittäjälle Pirjo-Leenalle! Asuinpaikaksemme muuttuu siis ensiviikolla saaristokaupunki - siellä ei olekaan vielä tullut asuttua.

Vaikka tämä asumisjärjestely on nyt ratkaistu, ei asuntoasiamme ole mitenkään vielä selvä. Tästä oikeastaan vääntö vasta alkaa, kun pitää saada selvyys siihen kuinka toimimme kotimme kanssa... saadaanko kauppapurettua, millä ehdoilla ja kuinka taloudellisesti tullaan ottamaan takkiin. Hirvittää suorastaa.

Samalla harmittaa melkoisesti se, että menetämme aikalailla irtainta omaisuutta sen saastumisen takia. mm. alakerran sohvakalusto on todennäköisesti mennyttä. Tähän saamme lisävalaistusta kunhan ensi tiistaina THL käy ottamassa mikrobinäytteet. Onneksi on olemassa tällaisia palveluja.

Tunturiterapia Levillä loppuu huomenna ja täytyy sanoa, ettei kovinkaan innosta palata kotiin ja keskelle muuttorumbaa. Muuttaa kun ei pitänyt seuraavaan kymmeneen vuoteen.

T on hoidellut asioita menidän neitien olleessa täällä lapin ihmemaassa ja kunniakkaasti on sitä tehnytkin. Aamulla vaan tuntui todella kurjalta kun sain viestin jossa kertoi olon olevan hirveä... nyt vasta täällä on jotenkin tajunnut kuinka paha olo kotona oli. Henkeä ahdisti ja kurkku oli kipeä - koko ajan. Kumpa tämä kaikki loppuisi pian ja asiat saataisiin päätökseen ilman riitoja, sovinnossa ja ilman suuria taloudellisia tai ajallisia tappioita.

torstai 13. marraskuuta 2014

seinistä ja harmistuksesta

Seinien tilanne ei ollut ihan niin paha kun alkuun pelättiin. Ei suorastaan märkiä, mutta kuiviksikaan en uskalla sanoa ennen kuin suhteellisen kosteuden laskelmat ja kastepisteet suhteessa lämpötilaan on laskettu.

Eilisen tunnelmat olivat vähintäänkin myrtyneet. En muista koska olisin ollut niin pahantuulinen. Onneksi V tuli kotiin ja saimme käydä rauhassa saunomassa ihan kahdestaan. Kuinka tuuo supisuomalainen paikka puhdistaakin mieltä. Siellä myös tajusin tunteeni ja osasin kiukuttelun ja raivoamisen sijaan pukea ne sanoiksi. Tunne on siis sellainen kun perseelleen menneen parisuhteen jälkeen. Ensin ihastuminen, rakastuminen ja sitten ne kaikki pettymyksen tunteet - ja tällä kertaa tätä taloa kohtaan... sekoittuupa siihen vihankin tunteet.

Huoh! voimat on vähissä, mutta tänään on positiivisempi päivä. Päivä ihanan ystävän kanssa - jospa ajatusten tuulettaminen viikonlopun alla toisi tasaisemman viikonlopun!

tiistai 11. marraskuuta 2014

sumuinen aamu

Eilen illalla tuli yksi onnenpotku, kun saimme öljylämmityksen jälleen päälle. Saamme kotiimme yhtä aikaa lämmintä vettä ja lämpöä pattereihin. Jopas helpottaa kummasti, kun ei tarvitse suunnitella esim. suihkuun menoa vähintään kolmea tuntia aikaisemmin tai jännittää tuleeko yöllä pakkanen, että kumman valitsee aamuksi lämpimän talon vai suihkussa käynnin.

Illalla purimme alakerrasta paikalleen rakennettuja puisia vanhoja kaappeja... yllätys yllätys - niiden takalevyt oli märät!


No tästä uuteen päivään, joka on alkanut jotenkin sumuisissa ja odottavissa tunnelmissa, nimittäin tänään tutkitaan seiniä! Porataan reikiä ja mittaillaan kosteutta. Tämä päivä tulee ratkaisemaan paljon talomme ja olomme täällä suhteen. Aika ristiriitaiset on fiilikset. Tuloksista enemmän illalla...

maanantai 10. marraskuuta 2014

voihan vermikuliitti ja kaikki muut iitit!

Muutamia otoksia tuosta alakertamme karuudesta. Hieman alkaa hirvittää voiko täällä asua! Onneksi huomenna tulee jälleen asiantuntija paikalle, joka varmasti osaa kertoa lisää. Isäni uhkasi tehdä lastensuojeluilmoituksen jos emme pääse muuttamaan jonnekin muualle. :O! Mutta ennen kun ei voi muuttaa, ennen kuin joku on sanonut ja lausunut että tämä ei ole turvallinen.

 Kynnyksen vierestä, laminaatin alta löytynyttä kasvustoa.


 Lattian alta piikkauksen jälkeen löytynyttä rakennusjätettä ja ns. roskavalu.

Kynnyksen irroituksen jälkeen löytynyttä...

No saimme tälle projektille valvojan. Rauhallinen ja asiantuntevan oloinen mies, jolla ei onneksi tunteet sekoitu tähän prosessiin. Hän kylmästi totesi, että taitaa käydä niin, että kaikki lattiat poistetaan ja rakennetaan talo alhaaltapäin uudelleen... Tämä ratkeaa paljolti siinä, on huomisissa mittauksissa todettavissa, että seinätkin ovat homeessa / mätiä.

Kun vastassa tässä prosessissa on entiset omistajat ja he ovat rakennusalan ammattilaisia, niin on huomannut, että välillä törmää ns. jääviyskysymyksiin, kun pyytää asiantuntijoilta apua tai neuvoja. Ilmoittavat olevansa jäävejä, kun kuulevat kenen entinen talo on kyseessä. No onneksi asiantuntijoita on riittänyt meidänkin puolelle ja hyviä ovat hekin. Kuitenkaan ei voi olla ajattelematta, kuinka tämä hyvä veli verkosto toimii edelleenkin tässä maassa ja kaupungissa.

Kaiken kruununa tähän alkuviikkoon saimme tietää että piippua (siis lämmityskattilan hormia, josta vettä valunut) ei voi korjata siten kun alkuun asiantuntijat ajattelivat. Piipussa on sellainen eriste, että se pitää vaihtaa kokonaan uuteen. Ei sentään muurata uusiksi vaan se sisäpiippu. Eristeenä sellaista materiaalia, että syövyttää rikkipitoisena myös terästä. HIP HIP HURRAA!Voihan Vermikuliitti sanon minä.

No tänään tulee toivottavasti öljyä - jotta saamme talon edes lämpimäksi - tai siis yhtäaikaa lämmintä pattereihin ja lämmintä vettä... viikon verran näiden välillä on vuoroteltu.

perjantai 7. marraskuuta 2014

koko karuus - tai osa ainakin

Eilen sitten päästiin todenteolla purkamaan ja katsastamaan tilannetta myös laminaattien alta. Tulos oli musertava! Hometta jos jonkinlaista ja märkää... Kaiken kruununa poraus ja piikkaus lattiaan osoitti, että meillä ei ole mitään eristettä lattiassa maan ja betonin välissä. Sieltä kaivelin pohja hiekkoja näytteeksi ja laitoin uuniin punnituksen jälkeen kuivamaan, jotta nähtäisiin suhteellinen kosteuden määrä.

Nyt remontissa on tuumaustauko. Alipaineistuslaitteet vaan hurisevat ja tuovat aika erikoista tunnelmaa kotiimme. Kukaan ei tiedä kuinka kannattaisi jatkaa. Ihana kirvesmiehemme A sanoi, että nyt tarvitaan viisaita ihmisiä koolle... No niitäpä yritän saada haalittua sitten maanantai aamusta alkaen. Se kuinka moinen onnistuu on aivan oma luku sinänsä.

Se me sentään tiedetään, että sitä lattia lämmitystä emme saa mistä suuresti jo innostuin. Turha on maaperää lämmittää ja aiheuttaa vaan enemmän kosteuden nousua rakenteisiin. Joka tapauksessa  maakosteuden nousu on niin voimakasta, että juurikaan mitään lattiapinnoistetta ei voi laittaa... puristelaatta kyllä, mutta jo on ruma ja kylmä!

Tällä hetkellä tuntuu, että on melkein vaipumassa epätoivoon. Eilen tuli jo lohduton itku. Kun on laittanut kaiken kiinni taloon, josta haluaisi / halusi kodin tehdä itselle ja lapsille, ei tallainen puukonisku selkään tunnu edes kohtuulliselta.

Onneksi meillä on ihania asiantuntijoita ympärillä, jotka ovat auttaneet tähän asti, sekä ystäviä jotka jaksavat tsempata. Nyt vain alkaa olla sellainen vaihe, että ei tiedä kehtaako puhuakaan tästä kaikesta. Aina välillä tulee sellainen tunne, että olisiko meidän pitänyt ostaessa tietää ja ymmärtää, olimmeko niin tyhmiä ja sinisilmäisiä, että emme tajunneet jne. Itse haluan edelleen luottaa ihmisiin ja asiantuntijoihin, joihin luotimme kun talon ostimme. Tämän vuoksi en haluaisi myöskään vaipua itse syytöksiin...

Kuitenkin pelkään terveytemme ja taloutemme puolesta tässä revohkassa.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

kun muovimatto muuttuu kokolattiamatoksi?!

Tänään saatiin alipaineistuslaitteet ja kuinka ollakkaan innolla hyökkäsimme alakerran kimppuun. Pieniä ongelmia vaan toi se, että neiti V ei ollutkaan kotona ja nuori neiti H päätti nukkua koko iltapäivän ja illan aikana vain puoli tuntia...

Ensin pakkauduin minä alakertaan, ensimmäisen kerran jo aamupäivällä kantaessani sinne remontti reiskan autokatokseemme tuomat tavarat. Alipaineistut laitteet ym. Osasin muuten hienosti tehdä ikkunanpoiston ja tiivistyksen alipaineistusta varten :D ! Sitten tositoimiin, suojaimet päälle ja menoksi - tuloksena monta katkennutta kynttä, hiki, selkäsärky ja ihmeellinen päänsärky, tämä kaikki tunnin punnerruksen ja aika jäätävän tiukassa olleen maton irroituksen jälkeen. Matto olisi voinut olla tiukemmassakin, mutta kyllä silti sitä aika hevi repiä... kun minun oloni petti siirtyi puikkoihin T. Ja vot - matto on vihdoin irti, samoin kaikki levyt seinistä ja katosta... näky on järkyttävä. Onneksi mitään pesäkkeitä ei löytynyt.

Mutta lattia näyttää nyt siltä kuin muovimaton sijalla olisi kokolattiamatto ja käteni ovat niin hyytelöä, että ei meinannut H:n puurolusikka nousta... Nyt saunaan ja pienin unille! Kyllä tämä tästä!






maanantai 3. marraskuuta 2014

ei ole todellista!!!

Eilen oli aikalailla vauhdikas päivä. Aamulla ensin neiti V soittaa kysistä, että on siellä tikattavana, kun oli harjoituksissa kompuroinut oikein kunnolla. No minä luulin ensin hänen sanoessaan olevansa kysillä, että on taas hypännyt väärään bussiin ja tarvitsee autokyytiä - no näin ei ollut. Onnellisesti saatiin neito kotiin ja ehjäksi parsittuna.

Sittemmin vävykokelas tuli irroittelemaan lamppuja ja pistorasioita, jonka seurauksena jouduttiin katkaisemaan sähköjä. No oikea sulake löytyi vasta viimeisten joukossa, mutta homma onnistui ihan hyvin. Kuitenkin sillä seurauksella, että tämän jälkeen meille ei ole tullut lämmintä vettä, eikä näyttäisi öljypoltinkaan pyörivän. Siellä lämmönjakohuoneessa sitten ihmetellään niitä nippeleitä ja nappeleita - ei löydy vikaa meidän aivoilla, älyllä...

No pääsen soittamaan taas mukavat putkimihet paikalle, kun ne muutenkin joutuisin kutsumaan, koska loppuviikolla alkavan vesivanhikokorjauksen tieltä pitää irroittaa patteri ja asentaa kuivatuksessa olleeseen vessaan wc istuin paikalleen, jotta edes toinen vessamme toimisi. Hip! kukapa tässä kaikessa töihin edes ehtisi, mutta tietyt ns. perusmukavuudet kotona olisi kyllä kivat!

Onneksi pääsen huomenna / ylihuomenna purkamaan lattiamattoa, johon voi turhautumisen ja agressiot purkaa - tuleehan siinä myös lämmin, jos mökki ei muuten lämpene.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

kosteutta ja syviä mietintöjä

No niin, se on siis totta ja kodissamme on vesivahinko... Hormista valuttaa vettä ja alakerran lattia on märkä. Kuinkas tästä eteenpäin? Vakuutus ei korvaa, koska vahinko ei ole tapahtunut meidän vakuutuksen voimassaoloaikana, ei edes pois muuttoa... Kosteuden yhetydessä kun löytyi myös hometta, joten kysymysmerkkinä tässä ollaan. Yksi remonttireiska on saatu kiinni ja hän lupautui tulemaankin, kunhan ensin saa kuntokartoitusrapotin luettavakseen, jota ei ole siis vielä saatu. Toivotaan että entiset omistajat olisivat suopeita ja maksaisivat kuten kuuluukin ilman käräjiä. Mutta onkohan oikeus hinnan alennukseen, koska kaikki alakerran lattiat pitää repiä betonille ja niitä ei saa päällystää millään tiiviillä materiaalilla. Eli perketit ym. pois laskuista... vaikuttaa aikapaljon asumismukavuuteen tai ainakin sähkölattialämmitys ja uusi betonikerron lisää aikapaljon kustannuksia. HUOH!

Muuten näiden päivien aikana on ollut paljon mielessä tuo Rautavaaran kolari ja siihen liittyvät perhe asiat - siis kuinka piippuun voi itsensä vetää perheessä ja parisuhteessa? Pelottavaa, välillä kun tuntuu tämän kaiken keskellä itsekin olevansa aika väsynyt - toki mitää tuhoisia ajatuksia ei sentään ole. Onneksi on siunattu noin hyvin nukkuvalla (ainakin toistaiseksi) ja peruskiltillä lapsella. T on töiden jälkeen kotona ja lapsen hoitoonkin saadaan apua, eli kaikki ihan mallillaan, siltä osin. Mutta jos joku vanhempi sanoisi, ettei koskaan väsy lastensa kanssa - väitän - valehtelee! Isäni oli osunut tuolle kolaripaikalle jo ennen ambulansseja - oli syvästi järkyttynyt tapahtuneesta, vaikka on lääkärin uransa aikana paljon nähnytkin. Eilen käytiin pitkä keskustelu asiasta. En olisi halunnut olla hänen saappaissaan.

Tässä olemme neitojen kanssa niin ihanassa Firenzessä, loma tuli tarpeeseen, jaksoi ottaa kaiken sen jälkeen eteen tulleen vastaan paljon paremmin.


maanantai 20. lokakuuta 2014

Jouluiloa

Surffaillessani facebookissa törmäsin ryhmään nimeltä Jouluapua; https://www.facebook.com/pages/Jouluapua/ Ryhmää tutkiessani liikutuin monen monen tarinan kohdalla. Sitä unohtaa niin helposti, että itsellä on kaikki paremmin kuin hyvin. On koti (vaikkakin sen kunto on tällä hetkellä hieman kyseenalainen), perhe, terveet lapset jotka ovat iloisia ja harrastavaisia, lämmintä ja ruokaa. Eniten minua varmaankin elämässä pelottaa lasten vakava sairastuminen, kuinka siitä oikein selviäisi... omastaan on kyllä selvinnyt ja selviäisi varmaan vastakin, mutta kuinka osaisi katsella vierestä lapsen sairastumista, kipua ja kärsimystä. Nyt en tarkoita mitään kausi flunssia, vaan jotain vakavampaa. Onneksi sellaista ei ole näköpiirissä, mutta kuka tietää tulevasta. No tässäkin asiassa on varmaan parhaaksi neuvoksi se, että ei tulisi liikaa murehtia mahdollisia uhkia tulevaisuudessa, vaan uskaltaa nauttia tästä hetkestä.

Löysin samalla myös paljon maallisemman ilon kohteen netistä. Vepsäläisen outlet: https://www.mso.fi/tuotehaku/Vepsäläinen#/ ja niin monia ihania klassikoita olisi ihan kiitettävästi alennettu ja kotiin toimitus ilman kuluja! :) Tämän ääressä saattaa mennä useampia hetkiä - eihän kukaan kiellä unelmoimasta.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

se toimii tai sitten ei - koti

Meillä on uusi huone - keltainen huone, mutta kylläpä sen tekeminen oli aika työlästä. Vanhan uimallashuoneen lattia on siis keltainen - ihana varoitusmerkkien keltainen, mutta seitsemän kerrosta maalia se vaati. Vielä uimalataan päältä puuttu kate... saapas nähdä koska se saadaan. Ongelmia syntyi kun yläkerran vessassa alkoi haista viemäri ja selvittelyjen jälkeen paljastui täysin laho ilmastointiputki, mutta sen selvittelyn yhteydessä paljastui paljon muutakin ja erityisesti täysin lahosti tehty kuntokartoitus ja siitä puuttuvia asioita - nyt joudumme teettämään uuden kartoituksen ja odottamaan sen mukanaan tuomat korjaustarpeet... saapas nähdä mikä revohka tästä vielä syntyy.

Olimme kuitenkin syyslomalla - lomalla - ihanassa Firencessä. Koko aikana ei käynyt kodin remontti edes mielessä, joten loma oli enemmä kuin tarpeen. 
Näkymä on hotellimme kattoterassilta kauniina aamuna. Lämpöä riitti ja ihania lasten vaatteita. Joita katsellessa ja ostellessa meinasi lähteä ns. ihan lapasesta. Mutta ompas neitosille ostettu kauniita vaatteita joihin voi verhoutua talven aikana.

H:lle puhkesi matkan aikana ensimmäiset hampaat. Kaksi ihanaa nököä alas eteen. Nyt sitten kieli on mahtava juttu ja se onkin ulkona vähän väliä siten, kuin neiti irvistelisi koko ajan. 

Pitsaa ja pastaa on mahat täynnä ja nyt pitäisi varmaan aloittaa kevennys kuuri, jotta kaikki raskausaikana menetetyt kilot eivät tulisi takaisin kuin varkain.

perjantai 12. syyskuuta 2014

rähjästä kodin kaunistus

Meidän talossamme on vanha uima-allashuone, jossa on siis altaan paikka (iso monttu keskellä lattiaa) ja muut tykötarpeet, mutta huonetta ei ole koskaan tehty loppuun asti. Lattiat on hiottua betonia ja uima-allas vähemmän hiottua betonia :). Tälle huoneelle on paljon suunnitelmia, elokuvastudio, kuntosali jne. jne. tällä hetkellä se toimii kuntosalivarusteiden säilytyspaikkana ja pyykinkuivaustilana. Tilaa on kuitenkin ainakin 25m2, elikäs aika iso.

Nyt ole saanut idea ja jopa pakkomielteen huoneen kunnostamisesta. Lattian tasoitus on hyvässä vaiheessa. Toki se on hieman haasteellista H:n kanssa, kun lähestulkoon aina kun saan massan sekoitettua, niin H herää ja pärähtää itkuun. Massan kovettumisaika on 20 min. joten siinäpä sitten taiteilen. No ajatuksena olisi kattaa allas puulattialla, sen lisäksi olisi ajatus maalata betoninen lattian osa kirkkaan keltaiseksi. Tilassahan onpunaiset hieman rähjäisey seinät. Toimisiko?

Siis alla olevan kuvan tyylinen, mutta seinät olisi siis tiiltä... Sellainen moderni loft...


lauantai 6. syyskuuta 2014


Hyppykiikku - tuo oiva päivän pelastus silloin kun meinaa kaikki harmittaa. Pikku hiljaa H alkaa ymmärtää mitä kiikussa tulee tehdä... hyppiä! Kiikussa vietetty aika on kuitenkin varsin rajallinen, voimille ottaa moinen sätkyily.

 H on kääntynyt viittävaille selältä mahalleen. :) Pää on vain niin hiivatin painava, että sen mukaan ottaminen tuottaa hieman vielä vaikeuksia, samoin kun kyljen alle jäävä käsi, mutta kaikkiaan apua tarvitsen enää pikkurillin pukkaisun verran. Hurraa! Aivan kohta meidän on asennettava turvaportti portaiden yläpäähän, itseäni hirvittää ajatus, että jos vaikka tuon pyykkiä alakertaan ja juuri silloin neito keksii rueta pyörimään... Huh, moista ajatusta en halua laskea edes mieleeni liian konkreettisesti.


Makkarissamme oli äärimmäisen tylsä Ikean valaisin ja edellisestä kodistamme jäi ylimääräiseksi vanha lampun runko, jonka päällystin pienillä pitsiliinoilla omepelemalla ne yhteen... No kuva ei kerro aivan kunnolla kokonaisuutta mutta saa siitä kuvan millainen lampusta tuli... mielestäni oikein onnistunut!



Juu ja flunssa on kiusannut meitä oikein kunnolla ainoastaa  H ja I ovat säästyneet, muuten olemme röhineet oikein kunnolla... Hammasten kiristystä on aiheuttanut se, että V:n harkat ovat olleet jäässä ja suru on ollut mahdoton kun viikonlopun leirikin jäädytettiin neidin osalta. Mutta jospa kiitos asiasta tulisi kunnosllisen tervehtymisen muodossa ja talvelle saataisiin ehjä kisa kausi!




lauantai 16. elokuuta 2014

yökyöpeli

No jopas - T oli työkavereiden kanssa iltaa viettämässä, niin jopa neiti H kiitti isää yövalvomisella. Ensin puoli kolmelta ruokaa ja sitten puoli viidestä puoli kuuteen seurustelua ja sänkyynlaittamisyritykset aiheuttivat korvia vihlovan "minä vaadin"-huudon! Huoh! No tämä oli ihka ensimmäinen kerta H:n kanssa valvottiin. Iltapäivällä päiväunet maistuivat niin hyviltä!




Kuvassa ilme mielstäni kertoo loistavasti oletetun ajatuksen - mun iskä!


H sai tänää myös hyypykiikun. Hän ei tosin vielä ymmärrä mitä siinä tulisi tehdä - mutta kaikkiaan hauska vekotin.

perjantai 15. elokuuta 2014

Perjantai-illan bileet!

Kerrankin oli nettikirppiksellä oikeaan aikaan oikeassa paikassa! Huomasin annetaan ilmoituksen ja minkä aarteen itselleni huomenna saankaan kotiin hakea:
ihanaa! sopii kotiimme kuin nenä päähän.

Olin hieman allapäin kun mieheni T oli työpaikan illanistujaisissa ja minä koko päivän aamusta iltaan (yöhön) tytön kanssa kahdestaan kotona, kun isommat neidit ovat isällään... mutta materialistini heräsi ja helpotti oloani kun tämän aarteen bongasin :)

No on meillä H:n kanssa ollut oikein ihana ilta, tässä alla tunnelmat:

torstai 14. elokuuta 2014

Neiti nuudelipää

Eilen vanhimmaisin neiti V, keksi että hänen luonnostaan blondit hiuksensa ovat muuttuneet keltaisiksi ja näin ollen kaupasta piti hankkia vaalennusainetta. (hiuksia on värjätty jo aiemmin useampaan kertaan) Olin edellisen neitin oman kokeilun seurauksena vannonut, että kotivärjäyksiä ei tehdä ja että kaikki ihmeelliset kokeilut lopetetaan... no huomasin kuitenkin kohta olevani hanskat kädessä värjäämässä neidon hiuksia... tällä kertaa niistä tuli oikesti hyvät!

Vanhat maalitehtaan tikkaamme ovat hakeneet paikkaansa jokaisessa kodissamme. Nyt luulisin, että löysivät oikean kolonsa. Makuuhuoneessa siten, että näkyvät oviaukosta myös olohuoneeseen... kun ovat niin ihanat, etten raaski piilottaa niitä pelkästään makuuhuoneeseen.
Tänään sain myös kolmekymmentä lasta ruokittua ja evääksi vielä nuudelisaalaattia kera itsetehtyjen lihapullien... hyvää kehuivat olleen! Toivottavasti kisatkin menevät mainiosti.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

porkkanaa!

Matolta kuuluu iloinen päristely. Neito H on juuri saanut ensimmäisen kerran porkkanaa. Bataattia ja kesäkurpitsaa on maistettu jo aiemmin. Hyvin tuntui porkkanakin uppoavan, vaikka sen keittäminen olikin aika pitkä prosessi. Ei meinannut kypsyä ei!

Olen tuntenut itseni tänään varsinaiseksi tehopakkaukseksi, samalla kun porkkanoita keittelin tein vanhimman tyttäremme V:n mieliksi puolukka puuroa. Voi rakkaus 17 vuotiasta. Koulusta saapuessaan hän kysyi, että mikäs koitiäiti sinusta on tullut - hmmm, minähän olen nykyisin kotiäiti. Juu todellakin siitä on kulunut aikaa 13 vuotta, kun viimeksi olen ollut kotona. Tämä on ihanaa! Ainakaan vielä ei tunnu siltä, että seinät kaatuisivat päälle. Toki puuhaa on vaikka kuinka paljon ja askareita joutuu priorisoimaan, niin eilen kuin tänäänkin priorisoin pyykkivuoren viimeiseksi ja teen ennemmin kolmellekymmennelle (30) lapselle eväät urheilukilpailuun. HIH!