Hyppykiikku - tuo oiva päivän pelastus silloin kun meinaa kaikki harmittaa. Pikku hiljaa H alkaa ymmärtää mitä kiikussa tulee tehdä... hyppiä! Kiikussa vietetty aika on kuitenkin varsin rajallinen, voimille ottaa moinen sätkyily.
H on kääntynyt viittävaille selältä mahalleen. :) Pää on vain niin hiivatin painava, että sen mukaan ottaminen tuottaa hieman vielä vaikeuksia, samoin kun kyljen alle jäävä käsi, mutta kaikkiaan apua tarvitsen enää pikkurillin pukkaisun verran. Hurraa! Aivan kohta meidän on asennettava turvaportti portaiden yläpäähän, itseäni hirvittää ajatus, että jos vaikka tuon pyykkiä alakertaan ja juuri silloin neito keksii rueta pyörimään... Huh, moista ajatusta en halua laskea edes mieleeni liian konkreettisesti.
Makkarissamme oli äärimmäisen tylsä Ikean valaisin ja edellisestä kodistamme jäi ylimääräiseksi vanha lampun runko, jonka päällystin pienillä pitsiliinoilla omepelemalla ne yhteen... No kuva ei kerro aivan kunnolla kokonaisuutta mutta saa siitä kuvan millainen lampusta tuli... mielestäni oikein onnistunut!
Juu ja flunssa on kiusannut meitä oikein kunnolla ainoastaa H ja I ovat säästyneet, muuten olemme röhineet oikein kunnolla... Hammasten kiristystä on aiheuttanut se, että V:n harkat ovat olleet jäässä ja suru on ollut mahdoton kun viikonlopun leirikin jäädytettiin neidin osalta. Mutta jospa kiitos asiasta tulisi kunnosllisen tervehtymisen muodossa ja talvelle saataisiin ehjä kisa kausi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti