Tämä on pienen perheen pieni tarina, siitä kuinka unelmat
musertuu.
vuonna 2014 odotamme perheeseen kolmatta lasta – ilta tähteä ja
unelmoimme omakotitalosta. Unelmakodin löydämmekin ja elämää rytmittää vauva
arki ja teinien urheilu. Vanhimmaisemme on juuri päässyt maastohiihdossa maajoukkue
valmennukseen ja elämä näyttää olevan kaikin puolin mallillaan. Takana äidin
saattohoito, ja monet muut esteet – jotka tuntuvat voitetuilta.
Talo ei lopulta ollutkaan sitä, miksi sitä luultiin ja
meille hyväkuntoisena myytiin. Perhe alkaa sairastella ja vain viiden kuukauden
asumisen jälkeen terveystarkastaja kehottaa poistumaan talosta, koska talomme
on terveydelle vaarallinen. Pakkaamme mukaan vain välttämättömimmän; pari vaate
kertaa, kukkarot ja kännykät. Muu saa jäädä, koska talosta on löytynyt hometta.
Alkaa pitkä ja kallis tutkimusrumba, kaikkiaan talosta löytyy 18 eri hometta,
alapohjan läpi nousee maakosteus, ulkoseinien välissä eristeissä on hometta ja
kosteusvaurioiden jälkiä on peitelty. Talon neliöt poikkeavat yli 12% ilmoitetuista,
eli on vähintäänkin niin paljon pienempi.
Vanhin lapsistamme sairastuu vakavasti – hän todennäköisesti
syö lääkettä loppuelämänsä, jotta pystyy normaaliin arkeen osallistumaan. Jos
lääkettä ei ole , hän nukahtaa istualleen, autonrattiin ja mihin vain. Maajoukkue
saa jäädä – samoin varhaisesta lapsuudesta elänyt unelma… keskimmäisemme
leikataan, koska poskionteloista löytyy polyyppeja – hyvin epätavallisia ikään
nähden.
Väliaikaiskotiin riivitään huonekaluja sieltä ja täältä…
entisen kodin irtaimistoa hävitetään, koska se on mm. sädesienen ja aspergillus
homeiden saastuttamaa. Jos talolta yritetään tuoda jotain irtaimistoa kotiin,
saa vanhimmainen lapsi hengenahdistuskohtauksen.
Aletaan neuvotella vastapuolen kanssa, sovittelussa käydään –
tavoitteena kaupan purku. Sovintoa ei saada – mennään käräjille. Kaikkiaan
neljä todistajaa kertoo remontin olevan käytännössä mahdoton tai ainakin
epävarma, vastapuolella ollaan erimieltä.
Pienimmäisemme oireilee päiväkodin sisäilmalle, saaden
tukehtumiskohtauksen kesken päiväunien.
Lopputuloksena 6% hinnanalennus ja toteamus, että
tiivistämällä voidaan korjata. Näin sai päätöksen meidän talomme tarina, ainakin
Kuopion käräjäoikeudessa… rakennusliikkeen omistava perhe voitti – tämän erän…
Oikeus ei kuitenkaan toteutunut – täällä voi näköjään joutua täydellisen
epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi – menettää terveyden, kodin, omaisuuden…
Meillä kuitenkin elämän tavoitteena oli vain saada turvallinen ja hyvä koti lapsillemme ja meille kodiksi, jossa olisimme saaneet asua eläkepäiviin asti. Juurruttaa perheemme paikkaan, jossa olisi ollut hyvä olla, tulla ja mennä...
Voimia koko perheelle! Olemme samassa jamassa olleet. Sikäli meille kävi paremmin, saimme kaupunpurun ennen oikeuteen menoa Ehdimme kuitenkin menettää suuren summan rahaa mm remontit, hävitetty irtaimisto, menetetyt työtulot (minä ja puoliso slomalla)jne.Rahallisista menetyksistä emme alkaneet vaatia korvauksia, pääasia oli että päästään talosta eroon. Suurimmat menetykset oli terveys ja muistot (valokuvat ym).Edelleen toinen meistä slomalla. Nyt yritämme haalia elämää kasaan niistä aineksista mitä meillä on jäljellä. Nimettömänä siksi esiinnyn täällä että saimme soiton toiselta osapuolella joka uhkaili meitä oikeudella kun olemme kuulema asiasta ns julkisesti puhuneet ja mustamaalanneet hienoa taloa. Ovat siis edelleen sitä mieltä että hyvää hyvyyttään purkivat kaupan vaikka talon kunnosta on kylmää faktaa montakymmentä sivua. Olemme lukeneet noita oikeuden päätöksiä ja huomanneet ettei niissä mitään johdonmukaisuutta. Riippuu ilmeisesti tuomarista ja siitä käykö hyvä tuuri asianajajan kanssa. Huomasimme ettei sen hankinta ole maailman helpoin homma.Onneksi emme oman kanssa joutuneet oikeuteen��
VastaaPoista