se hetki kun nuoren maailma alkaa murentua

Eletään syksyä kolme vuotta sitten, tyttäreni; ihana, kaunis, lupaava urheilija joka on maajoukkue valmennuksessa maastohiihdossa alkaa oirehtia eriskummallisesti, pyörrytystä, kuumeilua, voimattomuutta ja mitä eriskummallisimpia oireita. Asiaa hoidetaan levolla ja lopulta mennään lääkäriin - diagnoosi mykoplasma infektio. Ajatuksena vain se, että lääkeillähän tämä on hoidettavissa, ei hätää! Lääkettä syödään ja oireet aina vaan palaavat - apua pyydetään tutuilta ja tuntemattomilta lääkäreiltä, haetaan asiantuntijoita ja tutkitaan itse viimeisimpiä tutkimuksia aiheesta. Olo kohenee ja palataan kilpa laduille... kuukauden kulkee hyvin, kunnes oireet palaavat - verikokeet ja tulos murskaava, vasta-aineet nousseet pilviin ja lääkitys aloitetaan uudelleen. Tuloksena kuukausien antibiootti kuurit ja kortisonia väliin.

Elämä näyttää valoisammalta, urheilulukio kutsuu - väsymys ja oireet saavat taas vallan - verikokeet ja vasta-aineet huipussa - lääkekuurille! Kun lääkekuuri on ohi ei voimat enää palaudukkaan, väsymys ei helpota ja uni ei tuo virkeyttä. Homehtuneet koulun tilat pakottavat jättämään koulun ja palaamaan vanhempien luo... väsymys ei helpota. Treeni ei kulje ja muutama pyörtyminen lenkillä on todellisuutta... Olisiko taas mykoplasma, itkee tämä kaunis, ihana tyttäreni - ei ole, kertoo laboratorio kokeet... MIKÄ sitten? Haetaan syytä unesta ja pyydetään apua asiantuntija ystävältä... uni ei ole palauttavaa ja infektiot seuraavat toinen toistaan.

Ostamme talon, jossa pitäisi olla suojassa homeilta, mutta se  osoittautuukin pahimmaksi pesäksi, mitä kukaan voi ajatella, hometta joka paikassa ja kortisonikuurit on otettava apuun jotta edes neidon henki kulkee - urheilu on jäänyt, mutta kytö ladulle elää yhä. ja unelma, se unelma jonka neito ilmaisi kuusi vuotiaana - 10 km perinteisen olympia voitto - se silmissään neito aina ja joka päivä palavin silmin meni lenkille ja palasi ladulle, mutta ei enää tässä vaiheessa, vähään aikaan - tuo katala mykoplasma oli ottanut erävoiton.

Asiantuntija ystävä lähettää neurologialle tutkimuksiin ja tänään on diagnoosi taskussa, krooninen väsymysoireyhtymä, krooninen sairaus ja tuon katalan mykoplasman aiheuttama. Tästä sairaudesta on tehtävä ystävä, koska sen kanssa on opittava elämään - kukaan ei vielä tiedä onko ystävä elinikäinen vai kulkeeko se rinnalla vain tovin.

Urheilu ja unelma siihen on mennyttä - äidin sydän särkynyt - rakkaani on luopunut elämän palosta tässä suhteessa ja identiteetti ja unelma on löydettävä toisaalta - uudestaan.

neljän päivän päästä 18 vuotta - ei suotta - onneksi on paljon unelman kokoisia vuosia edessä!