Pari viikkoa sitten saimme korkeimmasta oikeusta tiedon, että siellä oli tehty ennakkopäätös talon kosteusongelma-jutussa. Päätös oli meidän vinkkelistämme myönteinen ja helposti sovellettavissa meidän tapaukseemme, vanha talo, myyty hyvä kuntoisena jne. Nyt taas lakimiehet kirjoittavat kirjelmää vastapuolelle ja viimeisen kerran yritämme sovintoa. Jotenkin kovin kuluttavaa ja hämmentävää vaa istua ja odottaa näiden asioiden etenemistä. Toisaalta kun ei pidä hötkyillä jotta asiat tulee hyvin valmistelluiksi, mutta toisaalta pelottaa, että kun asiat aina vain viivästyvät niin niillä on tapana mutkistua. Ja tämä ei ole hyvä!
Onneksi verottaja muistaa kuitenkin perheemme ahdinkoa - lisäämällä sitä! Niin mätkyjen kuin veroprosentin kirstyksen muodossa... No kiristämme vyötä sitä mukaa. Niin ja onneksi on molemmilla meillä työkyky ja -halu. Ja onhan tuo raha kumma konsultti nostamaan työiloa minullekin tammikuussa kun omalta osaltani hoitovapaa loppuu ja T saa jäädä kotiin.
Taas muutamia kalusteita tuotu tehopuhdistuksen jälkeen vanhasta kodista ja olen ollut nyt kuukauden kipeänä - muut eivät oirehdi... odotan vielä tämän antibioottikuurin ja poskiontelotulehduksen loppumista ja päätän sitten lähtevätkö ko. kalusteet poltettaviin... En vaan niin millään haluaisi luopua noista vanhoista maalitehtaan tikkaista tai tuosta kauniista vanhasta puukaapista.
Tuli hyvin epätodellinen olo kun viimeisimpään kirjeeseen lakimiehelle listasimme menetettyjä tavaroita ja rahallisia menetyksiä... paljon tuli kirjattua, mutta paljon jäi varmasti poiskin... haikeat tunnelmat!
ja tästä pääsee katsomaan tuon kko:n päätöksen kokonaisuudessaan:
http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/precedent/1441351157214.html
peipon pesässä asustaa opettaja mies,asiantuntija nainen, 16 vuotias opiskelija ja kohta neljävuotias vuotias neito. Tämä kaikki sekoitetaan ihanalla uusperheen arjella... jopa on pesässä puuhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti