keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Paluu arkeen

On vierähtänyt pitkä tovi, siitä kun viimeksi tänne kirjoitin - sitä selittäköön se, että olen palannut hoitovapaalta työhön ja jotenkin on pitänyt laittaa aivot narikkaan koko talo projektin suhteen. Kun aikaa kuluu ja mitään näkyvää ei tapahdu, niin vaikea on jotenkin kirjoittakaan. Olen myös jotenkin lokeroinut tätä prosessia siten, että talo ja sen vaiheet elää omaa elämäänsä ja meidän on elettävä omaa elämäämme - talon ei saa antaa hallita tätä muuta elämää - jos aikoo säilyä terveiden kirjoissa, noin henkisesti.

Kuitenkin tässä välissä on tapahtunut sen verran, että käräjäoikeuteen on jätetty haaste ja nyt kaikki aikataulutus jne. on niin sanotusti suuremman kädessä - emme itse pysty siihen juurikaan vaikuttamaan - vaan otettava se mitä vastaan tulee. Tätä prosessia en olisi suonut tapahtuvan, mutta meille ei annettu vaihtoehtoja - kun on koko elämä kiinni siinä talossa (noin taloudellisesti) ei meillä ole muita vaihtoehtoja kuin taistella.

Olemme koko lumisen ajan joutuneet tekemään talolla huoltotöitä - lumi työt ovat olleen noin joka toinen päivä ilonamme, hetkittäin jopa joka päivä. Samoin lämmitykset pahimpina pakkaspäivinä ovat aiheuttaneet pään vaivaa, emme voi käyttää öljykattilaa, koska se valuttaa vedet lattialle, emmekä halua aiheuttaa enää lisää vaurioita (vaikka näitä vaurioita on aiheutunut sinne jo vuosien ajan) Sähkölämmityksen lasku olikin ihan vertaansa vailla - kun tammikussa paukutteli yli 20 asteenpakkasia kolmisen viikkoa. HRRRRR... Mutta niin vain mökissä pysyi lämmöt ja kukkaromme keveni entisestään huomattavasti.

V:n olotila on menossa parempaan suuntaan - huomattavasti tuntuu puhtaat tilat ja lääkitys tepsivän. I:lläkin on olo helpottanut syksyisen leikkauksen ja altistuksen välttämisen myötä - he molemmat ovat pääseet suksille nyt kevään aikana. Se lämmittää sydäntäni kovasti.

Nyt vain täytyy mitata aikaa, uskoa ja kärsivällisyyttä! Toivotaan että tämä prosessi saisi vielä jonakin päivänä arvoisensa ja onnellisen lopun.

Nyt ainakin olemme päässeet nauttimaan muutamista onnellista kevät päivistä, kun hiihtolomalla pääsimme käymään mökillä makkaranpaistossa :)

Henkilön Hanna Ripaoja kuva.

3 kommenttia:

  1. 15 vuotta sitten olimme samassa tilanteessa. Luin aivan kuin omaa tarinaamme. Onnea ja jaksamista taisteluun. Meillä oikeusprosessi vei 6 vuotta aikaa. Voitettiin oikeudessa, mutta rahat vieläkin saamatta. Talo myyty remontoitavaksi pilkkahintaan. Valtavasti voimia teille!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Miia, on hienoa kuulla että olette voittaneet taistelun, mutta surullista että rahat jääneet saamatta. Kuitenkin tuo että voittaa hometalo-oikeudenkäynnin, antaa toivoa.

    VastaaPoista
  3. Mukava että teillä ollut nyt hyviäkin hetkiä, niin kuin tuo makkaran paisto kuvakin. Toivottavasti voitatte oikeudessa.
    Olen eka kertaa sun blogissa. Ois kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin ja liittyisit lukijaksikin.

    VastaaPoista