Kevät näyttää kohdaltamme tarkoittavan myös sitä, että meillä muutetaan - edessä on kuukauden päästä taas se hermoja ja osaltaan myös kukkaron nyörejä kiristävä tapahtuma - joka näyttäytyy olevan nyt yhtä varmaa kuin muuttolintujen paluu... joka kevät! Tällä kertaa, oli pakko tarttua tilaisuuteen, jolla saamme tasapainotettua talouttamme ja näin ollen piti valita se vaihtoehto joka säästää meille joka kuukausi jonkin verran kuluissa. Onneksi asunnon koosta ei tarvitse tinkiä juurikaan, koska neliöt säilyvät lähes ennallaan ja saamme yhden huoneentapaisen jopa enemmän, joten tämä vuoden piina - kaksi teiniä, ja yhden taaperon tavarat samassa huoneessa (joka aivan täyteen ahdettu) helpottaa.
Vielä toivomme kovasti, että tapauksemme home-talo saisi, jonkinlaisen kunniallisen päätöksen! Kävimme tänään taas talolla ja pääsimme tekemään kevättä - irrottelemalla jäitä pihan ajoluiskasta - aika terapeuttista toimintaa!
Tässä yhtä aikaa minulta on kysytty monta kertaa kuinka, positiivisuus voi säilyä tässä prosessissa - ja jaksaako tätä? Minulla on siihen yksi hyvä keino - lokeroin asian päässäni siten, että home-talo on osa elämäämme - mutta se ei voi hallita elämäämme - on katsottava eteenpäin ja yritettävä löytää hyviä asioita! Taapperon kikatus, teinin kömpiminen syliin, pitkä ja iloinen aamiainen koko porukalla pyhien aikaan, jolloin kellään ei ole kiire ja välillä naurettiin vedet silmissä, puolison hellä kosketus ohimennen, perheen yhteinen leffa ilta, hyvät ystävät kylässä ja piiitkä ja maistuva illallinen tunteja kestävä keskustelu pöydän ympärillä jne jne... elämässä on paljon hyvää!
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö ahdistus ja epätoivo välillä iskisi miljoonan voltin voimalla - iskee ja saa iskeäkin - mutta en anna sen hallita elämäni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti