sopeutumista ja selvityksiä

No näin... nyt sitä majaillaan vuokrakodissa. Kodissa johon muuttaessa tunsin lähinnä suurta ahdistusta. Koskaan oloni uuteen kotiin tullessa ei ole tuntunut näin vieraalta, tämä ei ole kotini - oli päällimäinen tunne. Asuntohan on kaunis, siisti ja toimiva. Jokaiselle löytyi oma soppi ja nämä vähät mukaanotetut kalusteet sujahtivat tänne, aivan kun ne olisi tänne hankittu. Mutta silti... Kävin Ikeassa ostosilla, kun tekstiilejä piti uusia - sohvatyynyjä, verhoja ja vuodevaatteita. Minä shoppailun ammattilainen en saanut mitään kiksejä tästä reissusta, päässäni vain pyöri, että miksi minä joudun tähän toimeen -eihän tämän pitänyt näin mennä.

Viikonloppuna jännitteitä nosti entisen omistajan yhteydenotto, jossa ilmoittivat, että haluavat käydä entisessä kodissa asiantuntijansa kanssa. Onneksi tavarantarkistaja oli käynyt torstaina ja ottanut tilanteen haltuun siten, että pystyimme sanomaan heille, ettei sinne menenminen ole oikein hyvä ajatus - varsinkin kun saimme kuulla heidän vähätelleen vaurioita ja kiistäneet että kun remonttia aloitettu, on vaikea määritellä mistä he enää ovat vastuussa. No remonttiahan emme juurikaan tehneet, ellei maalausta sellaiseksi katsota. Muuten poistimme vain ne lattiamateriaalit, jotka tulikin poistaa. Tästäkö se vääntö asian tiimoilta alkaa. Tavarantarkastus alkaa ensivuoden puolella, joten olisi kai aika laskeutua joulurauhaan... Kyntteliköt ym. toin viikonloppuna jo tänne, mutta jotenkin ne eivät vaan löytäneet paikkaansa. Ehkäpä tämä tästä!

Hurjalta tuntuu ja tuleva pelottaa... tässä kuitenkin maistiainen tästä kodistamme, h:n huone