koko karuus - tai osa ainakin

Eilen sitten päästiin todenteolla purkamaan ja katsastamaan tilannetta myös laminaattien alta. Tulos oli musertava! Hometta jos jonkinlaista ja märkää... Kaiken kruununa poraus ja piikkaus lattiaan osoitti, että meillä ei ole mitään eristettä lattiassa maan ja betonin välissä. Sieltä kaivelin pohja hiekkoja näytteeksi ja laitoin uuniin punnituksen jälkeen kuivamaan, jotta nähtäisiin suhteellinen kosteuden määrä.

Nyt remontissa on tuumaustauko. Alipaineistuslaitteet vaan hurisevat ja tuovat aika erikoista tunnelmaa kotiimme. Kukaan ei tiedä kuinka kannattaisi jatkaa. Ihana kirvesmiehemme A sanoi, että nyt tarvitaan viisaita ihmisiä koolle... No niitäpä yritän saada haalittua sitten maanantai aamusta alkaen. Se kuinka moinen onnistuu on aivan oma luku sinänsä.

Se me sentään tiedetään, että sitä lattia lämmitystä emme saa mistä suuresti jo innostuin. Turha on maaperää lämmittää ja aiheuttaa vaan enemmän kosteuden nousua rakenteisiin. Joka tapauksessa  maakosteuden nousu on niin voimakasta, että juurikaan mitään lattiapinnoistetta ei voi laittaa... puristelaatta kyllä, mutta jo on ruma ja kylmä!

Tällä hetkellä tuntuu, että on melkein vaipumassa epätoivoon. Eilen tuli jo lohduton itku. Kun on laittanut kaiken kiinni taloon, josta haluaisi / halusi kodin tehdä itselle ja lapsille, ei tallainen puukonisku selkään tunnu edes kohtuulliselta.

Onneksi meillä on ihania asiantuntijoita ympärillä, jotka ovat auttaneet tähän asti, sekä ystäviä jotka jaksavat tsempata. Nyt vain alkaa olla sellainen vaihe, että ei tiedä kehtaako puhuakaan tästä kaikesta. Aina välillä tulee sellainen tunne, että olisiko meidän pitänyt ostaessa tietää ja ymmärtää, olimmeko niin tyhmiä ja sinisilmäisiä, että emme tajunneet jne. Itse haluan edelleen luottaa ihmisiin ja asiantuntijoihin, joihin luotimme kun talon ostimme. Tämän vuoksi en haluaisi myöskään vaipua itse syytöksiin...

Kuitenkin pelkään terveytemme ja taloutemme puolesta tässä revohkassa.